Nopparat Rajathanee - ekat päivät

Morijesta moi!

Niinkuin jo otsikkokin sanoo, tämä teksti kertoo harjoittelun ekasta viikosta. Tämä on varmaankin ainoita kokonaisia postauksia harjoittelusta, koska haluan pitää tämän blogin pääasiallisesti mukavien reissujen ja ihanien kuvien ja hauskojen juttujen kerronta-alustana. Kirjoitan harjoittelusta erikseen koulutehtävänä harjoittelupäiväkirjaa, joten en myöskään siksi halua siitä tänne kovin paljon kirjoittaa..

Harjoittelua on nyt sitten tosiaan 3 päivää takana, eli ensimmäinen viikko. Fiilikset on vähintäänkin sekavat. Harjoittelupäivät venyvät tosiaan sellaisiksi noin 12h mittaisiksi kokonaisuudessaan, kun 1-1,5h ajellaan bussilla aamulla ja illalla. Sairaala sijaitsee siis aika kaukana Pathum Thanista ja Rangsit Universitystä. Aamulla lähdetään klo 6:00, ja takaisin mestoilla ollaan 17-18 aikaan. Todellisena yllätyksenä tuli se, että vaatteita ei vaihdeta sairaalassa, vaan samoilla kledjuilla tallataan kotoa sairaalan kautta takaisin kotiin, yök. Alla vähän kuvia asusta.

Ilmeeni kun odotan opettajaa saapuvaksi ja se on ruuhkan takii myöhässä.

Hoitajilla on pakko olla kaikilla valkoiset kengät, joten tässä ostos joka saattaa myös ainakin jollain lailla olla osallinen koettuihin jalkakipuihin.

Ihan hoitsuna

Tällainen hiusverkkojuttutsydeemi kuului kaikilla olla päässä. 

Kuumuus tuotti itselle ihan odotetusti vaikeutta ekojen päivien aikana. Sillä osastolla, missä itse olin ekan viikon, ei ollut ilmastointia kuin yhdessä huoneessa, johon pääsivät ihmiset joilla on vakuutus mallillaan. Itsekin välillä toki kävin sielläkin huoneessa avustamassa, mutta suurin osa ajasta meni potilasalueella, missä ei ollut ilmastointia. Jalat, ja erityisesti nilkat turposivat kuin mummon tekemä pullataikina, ja aikamoisia jalkakipujakin kyllä oli. Turposivat jopa niin paljon, että oli pakko lähteä yksi ilta ostamaan lisää tyynyjä sänkyyn, että saa yöksi jalat yläilmoihin. Samalla reissulla tuli napattua tämä kuva:

Oli ihana päästä kokeilemaan tätä kameran ominaisuutta toiminnassa. Kaupungin valot 💗

Päivän aikana ei ole kuin yksi tauko, tunnin ruokatauko klo 12. Sen aikana haetaan pikaisesti syötävät sairaalan ruokalasta(tai niinkuin me teimme, haimme seven elevenistä valmisruokaa), syödään ja kipitetään takaisin osastolle. Päivän aikana ei luonnollisestikaan pääse oikein kunnolla istumaan.

Itse osasto millä tämän ekan viikon vietin, oli aikuisten sisätautien osasto, jossa potilailla oli erilaisia sairauksia, diabetestä, keuhkosairauksia, aivoinfarkteja, sydän-ja verisuonisairauksia, syöpää, you name it. Suomen harjoitteluista poiketen opettaja oli läsnä koko ajan, eli opiskelijaryhmää(8 opiskelijaa) varten oli aina yksi opettaja mukana. Koin tämän todella hyvänä asiana, sillä opettaja on kykeneväinen selittämään, miksi jokin asia tehdään niin kuin se tehdään ja muutenkin potilastyön ohella käytiin läpi hoitotyöhön liittyvää teoriaa(jos siis olisin ymmärtänyt thaita, olis ollut hyvä). Mun mielestä toi opettajan läsnäolo vois olla jotain sellasta, mistä Suomi vois ottaa oppia.

Mutta joo, opiskelijoille määrättiin oma case assignment, ja tämän potilaan hoitoon perehdytään ja häntä hoidetaan sitten jopa useampia päiviä. Minulla oli yhteinen case erään thaiopiskelijan kanssa, joka puhui todella hyvää englantia. En valitettavasti voi kertoa yksityiskohtaisemmin casesta, mutta voin kertoa että nämä kolme päivää ei ollut mitenkään helppoja. Koin aika vahvoja tunteita kolmen päivän aikana, ja jos ei fyysisestikään, niin ei myöskään henkisesti ollut helppoa.

Kieli tuotti myös odotetusti vaikeuksia. On todella haastavaa kommunikoida potilaiden kanssa, kun ei osaa itse yhtään kieltä, eikä suurin osa potilaista puhu englantia sanaakaan. Aina kaikesta kuitenkin jotenkin selviää.

Pieniä "ongelmia" syntyi tilanteissa, joissa opettaja oli ensin selittänyt jotain asiaa opiskeijaryhmälle thaiksi(jota en pysty seuraamaan) ja jatkoi sitten englanniksi hetken ja kysyi "mitä mieltä Oona on asiasta?" tms, niin täytyy kyllä myöntää että tunsin itseni todella tyhmäksi välillä kun en osannut vastata, kun en oikeastaan edes ollut tajunnut kysyttyä kysymystä. Thaiaksentti on välillä todella vaikeaa ymmärtää. Tuli myös tilanne, missä mittasin verensokeria ja tulos näytti noin 300. Meinasin lentää perseelleni, mutta onneksi minulle sitten ystävällisesti selitettiin, että täällä verensokerin yksikkö mittareissa on mg%, jossa normaaliarvot liikkuvat siinä 80-200 välissä. Toki tällöin myös 300 on korkea. Täällä myöskin puhutaan ml:sta cc:nä, olen kyllä joskus kuullut jossain telkkuohjelmassa puhuttavan cc:nä, mutta siinä tilanteessa kun piti alkaa valmistella injektiota, oli kyllä pakko tarkistaa muutaman kerran asia uudelleen. Kaikkea tällaista pikkukivaa, mutta niihin onneksi oppii ajan kanssa. 

Olen päässyt tekemään kyllä kaikenlaista, mutta keskiviikkona siirryn osastolle jossa on vain miehiä, kiire ja vakavampia tapauksia, joten voi olla, että vetäydyn tekemisestä ainakin ekaksi viikoksi, katsoo sitten miten osastolla lähtee  menemään. Aina pitää kuitenkin pitää huoli siitä, että tekee itse sellaista mitä kokee, että uskaltaa tehdä ja osaa tehdä. Onneksi kuitenkin opettaja on koko ajan tukena.

Odotan innolla tulevia harkkaviikkoja, ja olen todella tyytyväinen siitä, että minulle oikeasti laitettiin kunnolliset osastot, missä olla ja että näkee ja kokee paljon kaikenlaista. Saatan tulevissa postauksissa muutamalla lausella mainita harjoittelusta, mutta tosiaan tästä lähin pyrin kirjoittamaan vain oppimispäiväkirjaa aiheesta.

Pakko näin sivumainintana vielä loppuun kertoa ihanasta kahvilasta, missä piipahdimme erään harkkapäivän jälkeen thaiopiskelijoiden kanssa.. Siis kahvila, Teddy's Time Cafe: täynnä nallekarhuja, joiden kanssa voi halailla vierailun aikana. Katsokaa vaikka:

Pienetkiin yksityiskohdat kuten lasinaluset ja leivässä olevat hammastikkulippulappuset ovat nalle-teemaisia. 

Aika ihanaa, etten sanoisi 😍

TOODALOOO! 😘

Koh Samed - pienen pieni pala paratiisia

Tsilirimpsisrallaa ja tervetuloa taas tänne Thaikkujuttujen pariin! 

Raskaan harjoitteluviikon jälkeen oli aika kaivaa rinkka kaapista, heittää bikinit, pyyhe ja aurinkorasva rinkan pohjalle ja lähteä matkalle kohti Koh Samedin saarta. En ollut ihan laskelmoinut tarkalleen, enkä oikeastaan edes katsonut kartasta mihinkä asti olen menossa. Luulin, että Koh Samed on lähellä Bangkokia, joten siinä oli tarpeeksi tietoa mulle 😀 Matkatessa matkan pituus tuli hiukan yllättäin.. 

Olemme rinkan kanssa kulkeneet vasta lyhyen matkan yhdessä, mutta hänestä on pienessä ajassa tullut minulle hyvin rakas verme. Oma pikku Osprey 💗

Lauantaiaamusta tosiaan lähdin vähän puolilla valoilla matkaan, kun edellisyönä meni myöhään taksia metsästäessä syrjäisemmällä alueella keskellä yötä. Nyt sanoessani näin lienee pakko myös selittää miksi olin siihen aikaan syrjäisellä alueella metsästämässä taksia.. Olimme perjantai-iltana uuden kaverini kanssa käymässä eräässä paikallisessa livemusiikkibaarissa, jonka jälkeen lähdimme käymään vielä hänen kaverinsa luona, joka asui siis aika kaukana kaikesta(Bangkokin alueella kuitenkin, mutta sekin on aika laaja käsite.) No sitten jossain vaiheessa rupesin haaveilemaan kotiinlähdöstä, kunnes aloin miettiä, että mistäköhän mahdollisesti saan taksin tähän aikaan yöstä(3am) täällä syrjäseudulla. Ei muutakun seisomaan tien varteen ja toivomaan parasta, nimittäin eihän täällä voi soittaa taksia samalla tavalla kuin Suomessa. Yritimme kokeilla Grabtaxi-sovellusta, mutta se ei toiminut.. Jännä tunne oli, kun ei ollut pienintäkään aavistusta siitä, että koska taksi tulee. Se olisi yhtä lailla voinut olla 2 minuuttia tai 2 h. No tuli siinä odoteltua sitten jokunen puoli tuntia lähes pilkko pimeässä. Kokemus taas sekin, vähän kyllä pelotti.

Tässä baari, jossa olimme perjantai-iltana aikaa viettämässä. Huippupaikka, mieletön tunnelma. Omistajana paikallinen vanhempi nainen, Melinda, joka oli myös itse lavalla laulamassa. Bändi soitti kaikkia klassikoita Hotel Californiasta kaiken maailman kantrilurituksiin. Aivan mieletöntä, ja kuten näkyy, paikka oli tupaten täynnä.

Tässä paikassa seisoskelin odottelemassa taksia. Ääninä vain kulkukoirien haukunta ja satunnaiset rasahdukset pimeistä puskista.. 

Nyt takas aiheeseen äkkiä, eli KOH SAMED BABY! Matkustus sinne tapahtui näin: otin taksin Pathum Thanista lähimmälle BTS Skytrain pysäkille( ~30 min, 200 tbh eli noin 5€), Sky Trainilla Bangkokin Ekkamain linkka-asemalle( BTS ~30 min, 42 tbh eli n. 1€), Ekkamailta 5 h bussimatka Ban Phen satamaan(~200tbh) ja tunnin lauttamatka Koh Samedille(50 tbh per suunta, eli päälle euron). 

Kyllä se on vanha ja ruosteinen bussi mikä perille vie, eikä mikää uus. No okei, pakko myöntää, että näillä kyydeillä 5h oli kyllä pikkiriikkisesti liikaa.  Istumalihaksia vaadittiin.

Kuva paattimatkalta, Koh Samed häämöttää edessäpäin.

No, perille päästyä ensimmäisenä alkoi turistin rahastus mikä  myös tarkoitti mulla hermojen kiristymistä. Tiesin, että saarella peritään luonnonpuistomaksu, mutta siis oikeasti. Ensimmäisenä turisti maksoi 20 tbh(0,50€) sataman ylläpitomaksua. Seuraavaksi oli etsittävä taksi jostain. No, länsimaalainen turisti maksoi 200 tbh, thaituristi alle 100tbh, mutta minkäs minä naamalleni mahdoin. Siinä on vähän paha lähteä inttämään mitään, muuten jää rannalle ruikuttamaan kirjaimellisesti kun satamassa kerran oltiin ehhehe.😂😂 Se siinä ehkä kaikista eniten ärsyttikin, että ei voi muuta tehdä kuin maksaa, omalle hotellille oli sen verran pitkä matka ettei sitä olisi voinut kävelläkään. Taksi vei tosiaan vielä läpi "tullista", jossa sitten maksettiin tämä 200tbh tätä luonnonpuistomaksua. Sitäkin tosiaan turisti maksoi 200 tbh, paikallinen maksoi alle 100 tbh,  mikä mielestäni on väärin koska yhtä lailla paikallinen ihminen kuluttaa sitä luonnonpuistoa kuin valkonaamakin. Nyt kun on itse asunut alueella, missä hinnat ovat hyvin halvempia kuin turistimestoissa, niin tuntuu kaikki niin kalliilta! Mutta joo, huoleni kaikkosivat sillä samalla sekunnilla kun tajusin hotellille päästessäni, minkälaiseen paratiisiin olin tullut. 

Hotelliksi oli lukuisista majapaikoista tällä kertaa valikoitunut Samed Ville Resort, joka ei ollut mikään halvimmasta päästä maja, mutta ei myöskään kalleimmasta päästä. Paikallisen varaussivuston kautta sai ihan hyvät hinnat. Otin siis bungalowin pariksi yöksi, joka tuli maksamaan n. 80 euroa yhteensä. Ajattelin, että saan asua torakoiden keskellä täällä omassa asunnossakin, että jospa nyt sitten asuminen olis loma-aikana edes siistiä. 

 Valkoista hiekkaa ja turkoosin sinistä vettä. 

Samed Ville Resortin puitteet olivat aivan uskomattoman hienot. Päätieltä(mihin taksi minut jätti) paikkaan pääsi ainoastaan kävellen lasketellen kauniisti aseteltua tiilipolkua pitkin, jota reunustivat palmut ja muu kasvusto. Heti kun metsän keskelle pääsi, huomasi kuinka ilma muuttui puhtaaksi ja joka hengityksellä keuhkot puhdistuivat kaupungin pölyistä. Polkua sai lasketella niinkin alas, kuin rantaan asti, ennenkuin löytyi hotellin vastaanottotiski. Vastaanottopoika sitten ystävällisesti näytti minut omalle bungalowille. Huone oli todella siisti, ei mikään luksus, mutta silti ihana. Kaikki tarvittava, eli vessa+suihku, PEHMEÄ sänky ja ilmastointi löytyi.  En tiedä miksi, mutta en löytänyt mistään kuvia bungalowin sisältä ja luulin kyllä oikeesti kuvanneeni kaiken.. 

Tällaisia pikku käytäviä oli ympäri isoa hotellialuetta..

Tässä kuitenkin näkyy maja ulkoa, oli siis kyseessä kaksoiskämppä. 😊

Saarella  nyt tosiaan tuli vietettyä lauantai-ilta, sunnuntai ja tänään maanantaina lähdin ajoissa kotimatkalle. Nukuin kuin vauva molemmat yöt, joten mitään jäätävää yöelämää ei tullut saarella harrastettua. Olikin tarkoitus lähteä rauhoittumaan, syömään hyvin ja keräilemään ekan harkkaviikon jälkeen ajatuksia. Jos nyt pitää jotain negatiivista sanoa turistin ryöstämisen lisäksi, niin henkilökunta oli aika nyrpeää ja elämäänsä kyllästyneen oloista ja paikalliset annokset olivat laimennettuja eli turistinnettuja versioita normaalista. 

Irtokukka+puupenkki= täydellinen kuva. 

Uima-allas chillailua.. 

Lisää kukkasia.. 

Ranta oli täydellinen. Puut olivat lähellä rantaa, joten oli helppo päästä suojaan. Itse olin Ao Wai -rannalla, joka oli yksi Samedin saaren rauhallisimmista rannoista.

Pikkuisia, joita löysin merestä uimareissuilla.

Kävin sunnuntaina veneretkellä saaren ympäri. Retken päätös oli auringonlaskun katselu, josta nappasin tämän kuvan. Ensin ajattelin että tuo mies on tiellä, mutta jälkeenpäin ajateltuna hän sopii kuvaan todella hyvin. Eli kiitos mies. 👄

Omaakiin naamaa vähän välillä, ettei aivan mee maisemakuviksi 😊

Lähdin kotimatkalle tänään maanantaina tosin aikaisin, heti aamupalan jälkeen. Kotimatka meni hyvin, mutta ei kommelluksitta. Jouduin nimittäin maksamaan taksista satamaan 400 tbh(eli tuplat siitä mitä maksoin tullessa), koska olin yksin ja jälleen tilanteessa jossa oli pakko ottaa taksi tai kävellä, kun muita ei ole, ja Koh Samedilla ei käytetä mittareita takseissa. Se kyllä latisti fiilikset ja hermoja koeteltiin heti aamusta. Sen jälkeen huomasin, että olin hukannut johonkin lautan paluulipun, joten sitä sitten lähdin ostamaan kiireen vilkkaa, että kerkiän äkkiä 9:00 lähtevään lauttaan.  Lauttamatka oli vähintäänkin mielenkiintoinen, sillä aamu oli todella sumuisa, eikä eteensä nähnyt melkein ollenkaan. Matkan varrella olikin sattunut jonkin sortin lauttaonnettomuuksia, ja meitä matkustajia käskettiin olla kuvaamatta jostain syystä x, joten en sitten viitsinyt kuvata. Siinä kyllä joku kiinalainen videokuvasi kaiken, kapinallinen.. Mutta tosiaan, joitain lauttoja oli jäänyt matkan varrelle, liekö tullut törmäys kiven tai toisen laivan kanssa sumun seassa. 

Ei siis nähnyt mitään. Ajattelin koko matkan ajan, että varmaan pian mekin törmätään johonkin tai vähintään ajetaan karille.

Kun vihdoin päästiin takaisin Ban Phen satamaan, hommasin itselleni kyydin minivanilla takaisin Ekkamaille. (Oli huomattavasti nopeampi ja saman hintainenkin). Matka taittui nopeasti. Ekkamailta taas Skytrainilla mahdollisimman lähelle Pathum Thania ja loput taksilla. 

Oli pakko ottaa kuva. Minibussimatkalla pysähdyimme huoltoasemalle tauolle, ja kävin vessassa. Tää oli mulle kyllä ihan tuttu juttu edellisiltä reissuilta, ei sillä että olis mitenkään mukavaa mutta kuitenkin, pissattua sai. Aattelin kuiteskin kuvata tän koska eihän tällasta Suomessa oo. Eli tonne reikään pissataan ja kaadetaan napolla vettä päälle!😀

Ilmeeni kun oksettava vessa. 

Matkan varrella oli tällaisia tietulleja. Tarkkaa maksua en tiedä ja kuski hoiti maksut, ihme kyllä. 

Ostin heinähatun 😌

Ekkamain BTS Skytrain asemalla. Nimensä mukaisesti juna kulkee siis korkealla. Luin jostain, että rakentaisivat raidetta jopa Pathum Thaniin asti, mutta se ei kyllä valmistu mun täälläoloaikana, eikä varmaan kyllä muutenkaan lähitulevaisuudessa koska paikallinen työtahti.. 

Viikonloppu oli mielestäni kaikista kommelluksista huolimatta onnistunut ja aika sujuva. Huomisen tiistain saan vielä thain kielisen orientaatiopäivän vuoksi levätä, ennenkuin on aika taas mennä työtä raskasta raatamaan 😉

TOODALOOO! 😘

Just sayin'...

Terve terve terveeeee 😉 Mitä teille kuuluu? 

Se on Oona ku kirjottelee taas täältä Kaakkois-Aasiasta.

Mietin tehdä postauksen sellasista ihan random toisiinsa liittymättömistä jutuista, mitä oon täällä ollessa huomannut ja ajatellut.(Mä tunnetusti siis ajattelen ihan liikaa asioita.)  Hauska nimittäin lukee niitä sitten jälkeenpäin ja olla sillee et "Oikeesti, mitä oon miettiny ku oon kirjottanu noin?"  😆

1.  KUUMUUS.♨  Mähän oon reissannu tänne perheen kanssa aika paljonkin nuorempana, että sinänsä maana tämä ei ole uusi tuttavuus. Kuitenkin tää kuumuus on iskeny avarilla feissiin kyllä ihan toden teolla. Huomaan olevani todella paljon väsyneempi päivisin, mikä tarkoittaa siis käsistä riistäytynyttä päikkäröintiä joka mahdollisessa välissä. Se, että tänne tulee viettämään aikaansa rannalla köllien ja nauttien elämästä lomalla, on erittäin eri asia kun se et jengi oikeesti tekee töitä(myös minä kohta)/käy koulussa/mitä ikinä tässä kuumuudessa. Tässä pitää oikeesti kuunnella omaa kroppaa, ja koska oon ollu täällä vasta alle viikon, tottuminen vie vielä paljon aikaa. 

2. VESSAT. 🚽 Siis juu, täällä on oikeesti todella siistit vessat suurimmassa osassa paikoista ja niitä siivotaan monta kertaa päivässä, mutta se mitä en tajua(enkä ole missään muuallakaan tajunnut) on se, että vessapaperia ei saa laittaa pönttöön. Tiedän mä nyt oikeesti mistä se johtuu, viemärijärjestelmäjuttuihinhan se liittyy, mutta siis mun mielestä se on niin ällöä 😑😕 En nää itseäni minään hirveenä hienohelmana sillä tavalla, mut jotenkin siis yök. Nojoo, mä en lähe nyt erittelemään tätä, mutta kuten otsikkokin sanoo, just sayin'. 

Tähän väliin on ihan hyvä lisätä vanhan liiton vessaselfie!

3. HÄLINÄ😵 Näin kun en oo hirveen isoolta kirkoolta kotosin, ja muutenkin suomalaiset tykkää niiden omasta rauhasta ja oikeesti suomessa ihmismäärä per neliökilometri ei oo hirveen suuri, tulee täällä useita kertoja päivässä mieleen kysymys että "mistä näitä ihmisiä oikeesti riittää??!!??". Joka paikassa on aina paljon ihmisiä, sä et tavallaan oo missään oikeasti yksin yksin. Aina joku ihminen pomppaa jostain nurkan takaa sillee MORO. (Ehkä nyt ei oikeesti kuitenkaan kukaan täällä sano moro, mutta u got the point.) #finnishnightmare 

4. WHERE DEM BIKES AT?? 🚲  Mietin tossa yks päivä, että olis aivan mielettömän kivaa ja ihanaa ottaa alle pyörä ja lähtee sotkemaan ympäriinsä täällä, sillei että näkis vähän enemmän.. Mutta pikkuvikoja  on, että täällä ei oo a) pyöriä ja b) teitä missä ajaa pyörällä ilman että on itsemurhakandidaatti. Tämä palautti mieleeni Hollannin vaihtojakson. Hollanti on pyöräilymaiden äiti, ja siellähän oli myös paljon vaihto-opiskelijoita ympäri Aasiaa. Niistä hyvin harva osas ajaa pyörällä, josta tulikin mieleeni että onko tää joku juttu täällä Aasiassa, että ei osata ajaa pyörällä? Tietty, jos sun ei koskaan tarvi ajaa etkä tarvi pyörää, niin miten voisit osata? Enhän mäkään osaa ajaa moottoripyörällä, ja joku ei osaa ajaa autolla. (toki jotkut ei ikinä opi ajamaan autolla vaikka kortti olis ollut monta vuotta, se ei vaan sovi joillekin ihmisille.) No, hautasin kuitenkin pyörähaaveet aika äkkiä, ehkä jossain lähes autiolla saarella vois ajatella ottavansa pyörän tai jopa skootterin alleen, mutta ei täällä. 

5. KAUPAT. 🏪🍔 Seven eleven ja muut rakkaat pikkukaupat on pullollaan oikeesti aivan hiton epäterveellistä ruokaa. Siinä missä Suomessa pyritään keksimään kaikkeen joku sellanen terveellinen ja proteiinipitoinen vaihtoehto, täällä ei kyllä oo missään mitään terveellistä. Leipä on ihan täyttä vehnää, siis ihan niinku pullaa söis, siispä oon jättänyt leivän syömättä. Pikkukaupoissa ei oo mitään tähdellistä syötävää, jos on sellanen joku kiusallinen pikkunälkä. (tässä paljon kyllä pelastaa tienvarsikojut). Limsat on jotenkin vielä enemmän sokeripitoisia mihin on tottunut, vaikka oonkin melkoinen sokerihiiri.. Isommissa kaupoissa toki on sitten kaikkea muutakin, mutta sinne pitää aina oikein lähteä jos meinaa. Kaikki tämä on kylläkin vain tottumiskysymys jälleen, pitää vaan opetella siihen että täällä snackseily tapahtuu eri tavalla. Tietenkin asioihin vaikuttaa myös se ettei mulla ole keittiötä täällä kämpässä. 

6. KIELI.👅 Nyt kun on oikeasti astunut ulos siitä totutusta turistikuplasta ja asuu syrjässä ja "kaukana" turistikohteista, huomaa, että täällä ei kyllä puhuta englantia. Vannoin ennen reissua, että tätä kieltä en ala opettelemaan, koska tää on niin haastavaa eri tooniensa sun muiden kaikkien härpäkkeiden kanssa eli aivan pelleilyksi menee. No, nyt sitten tässä täällä elellessä olen kyllä huomannut, että ruoka on ainakin pakko opetella tilaamaan, ja sellaset perusasiat sanomaan(lukusanat yms), koska täällä puhutaan tosi huonosti englantia. On vaikea kysyä mitään keneltäkään tai hoitaa asioita, kun ei osaa puhua sanaakaan. Selväksi on tullut myös se, että kaiken sellaisen kauniin ja opitun kielen saa heittää nurkkaan, ja taantua takaisin sinne englannin kielen opiskelun alkuajoille, "hello, me Oona, I from Finland" -tyyppisesti. Haaste sinänsä, kun on hionut kielitaitoaan jo monta vuotta ja sen puhumiseen on tullut tietynlainen tapa. 

7. NUKKUMINEN. 💤 Voitko väittää vastaan kun sanon, että nukkumista parempaa asiaa ei yksinkertaisesti ole? Täällä ihmiset ei ikinä nuku. Tiedättekö sen kun Suomessa on aina yöaikaan sellasta semihiljaista ainakin pienen hetken verran keskellä yötä. Täällä ei koskaan oo. Aina jostain kuuluu jotain puheensorinaa tai jotain muuta hälinää.. 

8. ELÄINTARHA.🐀🐕🐜 Kyllä, vaikka täällä on myös varsinaisia eläintarhoja elefantteineen päivineen, ei ainakaan mun tarvi hirveen kauas lähteä saatika maksaa nähdäkseni luonnon omia luomuksia livenä. Nimittäinnääs, ekana iltana löysin torakan kylppäristä. Kiljahdin, mietin että hyppäänkö ikkunasta, ja sitten päätin että nyt olen iso tyttö ja tapan sen enkä anna sille henkistä yliotetta musta. Otin kättä pidempää eli pyykkikorin ja hakkasin sen kuoliaaksi ja hukutin lopuksi vessanpönttöön. Hän kuoli siis pyykkikorista saamoihin vammoihinsa.  Siis hyi hitto kun se ei heti kuollut ja hyökkäs mua päin, melkein juoksin kirkuen ovesta ulos. Mutta selvisin, eli voittajafiilis jäi siitä. Sen ystävät/sukulaiset ei oo sen jälkeen tullut tänne vielä kylään.. Ehkä ne ei oo tehny siitä kaveristaan vielä katoamisilmoitusta. Toivottavasti selviän tästä jäämättä kiinni.. No joo, sitten kans joku päivä kävelin rappusia alas, ja katsoin ikkunasta, niin kukapas se siellä toisen kerroksen katolla juoksenteli häntä vimmatusti hulmuten? Rotta, keksi suussa.  Yritän myös tästä asiasta ajatella, että ehkä se pysyy siellä naapuritalon toisessa kerroksessa, eikä kiipee mun taloon ja neljänteen kerrokseen ettimään mua. Positiivinen puoli oli se että se näytti ihan iloiselta rotalta.. Niin ja täällä on myös paljon kulkukoiria.. Ne on aika söpöjä osaksi, tekis hirveesti mieli mennä silittämään ja paijaamaan mutta edes se määrä rokotuksia minkä otin ei suojaa mua niiltä taudeilta mitä ne sesset kantaa, eli oon sitten pysytellyt kaukana.. Mun huoneessa on lisäksi sellasia pienen pieniä muurahaisystäviä, siis niin pieniä ettei niitä melkein nää. Saa nähä  minkä kuolemantaudin niiden pistosta saa, jos ne siis pistää.. Tätä asiaa oon miettiny paljon, koska kotioloissa tällaisten karvaisten ja monijalkaisten ystävien läsnäolo sais mut panikoimaan ihan täysin, mutta jotenkin täällä se on jännä et se on ihan ok. Torakka, OK. Rotta, no problem.. Vakavasti ottaen, en mä tullut tänne elämään samaa elämää kun Suomessa. Voin elää tuholaisvapaata elämää sitten loppuelämäni jahka täältä tuun takaisin. Nyt nautitaan tästä hetkestä 😃😉



TOODALOO! 😚

P.S. Söin tänään parasta sushia ever, joten voin nyt vielä ystävällisesti lisätä kuvan siitä tähän 🍣

Voi että, siis mitä makunystyröiden hemmottelua oli tämä satsi.. Ja siis ihan tosta muutaman kymmenen metrin päästä tämäkin. Rakkautta!💕

OKEI, EDIT!! ⛔⛔


Facebookissa eräs kaveri muistutti eräästä tärkeästä Just sayin'-kategorian asiasta, mikä olisi ihan ehdottomasti pitänyt tulla tähän listaan, minkä olen kyllä itsekin huomannut mutten tajunnut tähän tekstiin liittää. Eli teksti jatkukoon.. 

EXTRA: 

9. YMPÄRISTÖYSTÄVÄLLISET MAAPALLON PELASTAJAT. Suomihan on tunnettu kestävistä ja maksullisista muovipusseistaan, ja myös siitä, että meillä kehoitetaan nykyään käyttämään kankaisia tai muuten vaan monikäyttöisiä kauppakasseja, jotta ei ostettaisikaan joka kerta muovipussia. Hiljattainhan uutisissa oli myös viitteitä siitä, että kassalta poistuisivat pienet muovipussit kokonaan jätekuorman vähentämiseksi. No, alle viikon täällä asuneena olen jo nyt huomannut asuvani alati kasvavassa muovipussien vellovassa meressä, josta on kierrätys kyllä kaukana. Kaupan pussit ovat niin heppoisia, että ostaessasi x-määrän tuotteita, saat tyyliin 4x- määrän muovipusseja mukaasi. Jos pussiin laitetaan jotain painavaa, myyjä laittaa muovipussin päälle vielä toisen pussin. Ja tämä on totta. Että onhan se tietysti hienoa, että meillä tehdään kaiken maailman mahtavia ympäristöllisiä maailmanpelastussuunnitelmia, niiltä vaan tavallaan menee pohja, kun katsoo tätä täällä vallitsevaa lähes toivotonta tilannetta.. 😂

Johan nyt oli markkinat!

Moikkuli! 

Tänään päätin lähteä herättelemään tinkimistaitojani Chatuchakin jättimäisille viikonloppumarkkinoille. Täällä Thaimaassahan on tapana tinkiä, ja millään tavaralla ei ole mitään pysyvää hintaa markkinaoloissa. (** INSERT "SULLON VARMAAN TAVARALLE JOKU HINTA -meme here**)  Luin Chatuchakista jo Suomessa, ja ajattelin että olis kiva päästä käymään ja tarkemmin katsellessani ja kysellessäni huomasin etten asukaan niin kovin kaukana niistä, joten oli hyvä vain ottaa ja lähteä. 

Tiedossa oli, että kyseessä on suuremman luokan markkinat, mutta ei sitä oikeasti tajua ennenkuin sinne menee paikan päälle.. Loputtomat käytävät, joissa kojuja, joista löytyy turistikrääsän lisäksi melkeinpä kaikkea mitä vain saattaa keksiä. Nämä eivät ole kuitenkaan pelkästään turistien suosimat karkelot, vaan mukaan mahtuu myös paljon paikallisia. Hyvää, paikallista ruokaa ja markkinatunnelmaa. Täytyy kyllä melkein sanoa, että ahtaanpaikankammoinen, älä missään nimessä vaivaudu, saat kohtauksen. 

Heräsin aamulla jo aikaisin, koska ajattelin että on parempi mennä ennen kuin aurinko alkaa porottaa liikaa. Otin taksin suoraan markkinoille, se kun sattuu olemaan ihan toisissa hintaluokissa täällä kuin Suomessa. Matka tuli maksamaan ehkä jotain nelisen euroa.  

Tyyliin silmät ristissä ja suoraan sängystä VAMOS!

Kiertelin ympäri ämpäri JJ:tä(rakkaalla lapsella on monta nimeä) sellainen nelisen tuntia, olisi siellä viihtynyt kauemminkin mutta alkoi kyllä vähän heikottaa. Puhelimen askelmittari sanoi, että tuli sellainen käveltyä sellainen 8 km pelkästään siellä markkinoilla! Pitää lähteä uudestaan joku toinen viikonloppu, kun on vähän enemmän tottunut tähän ilmastoon. 

Ilmastosta ja auringosta  tällainen hauska offtopic. Oon toistaiseksi muistanut olla ihan nätisti ton auringon kanssa, vaikka haluaisinkin niin sanotusti antautua sille. 😀 Kyllä mä täällä kauniin ruskeiden ihmisten keskellä oonkin todellinen länsimainen valkonaama eli farang. No anyways, hauska oli, kun oltiin hakemassa niitä tarpeellisia juttuja paikallisesta supermarketista silloin ekana päivänä näiden paikallisten kanssa, niin nehän tietty tarjos mulle suihkusaippuaa joka oli ihoa vaalentavaa.. Katoin hetken niitä, ja mietin onks ne tosissaan. No vissiin ne ihan oli, niin mä sitten vain kohteliaasti kieltäydyin sanomalla että oon ihan liian vaalee tälläkin hetkellä jo, eikä musta oo kohta enää mitään jäljellä jos tästä lähetään vaalentamaan ihoa vielä. Ei siinä, löytyi ihan normaaliakin saippuaa onneksi. ✌

Chatuchakista nappasin taas taksin ja lähdin siitä vielä erään ostoskeskuksen kautta kotiin, sillä pari yötä huoneeni kovassa sängyssä alkaa jo tuntua hyvin selässä ja oli pakko lähtee ostamaan petaria. Taksikuski kysyi sitten matkalla, että mennäänkö highwayn kautta, ja enhän mä nyt siinä tajunnut mitä se siinä tarkoitti, mutta siis menimme normaalien teiden yläpuolella olevaa eli kirjaimellisesti highwayta pitkin, jossa ei ollut ruuhkaa mutta siitä pitää maksaa tiemaksuja jonkin verran.. Eli, jos on kiire, niin highway ja jos ei oo niin normitietä. Ostoskeskusreissun ja petarin spottaamisen jälkeen lähdin taksilla vielä kotomatkalle.. A day well spent! 👌

Tässä kuvassa näkyy hyvin normitie ja highway, vaikka tarkoitus olikin kyl kuvata tota kukkaa 😁

Mutta niin, nyt seuraavaksi seuraa sitten vähän kuvia selityksineen tuolta markkinahulinasta, vaikka totuushan on että tuo pitää itse nähdä että sen tajuaa.. 

Tällaisia käytäviä oli siis koko mesta täynnä. Ja vielä haluan korostaa sitä että niitä oli ihan LOPUTTOMASTI

Näyttääks tutulta kaikki sisustusihmiset, myös siis minä omistan tollaset 😆

Otin kuvan näistä kukista, vaikka pakko nyt olla rehellinen ja kertoo et nää oli feikkejä 😟

Pientä throwbäkkiä, näitä on ollu jo silloin kun oon viimeks käyny tääl eli joku 8 vuotta sitten. Tulee jotenkin ihana fiilis aina kun näkee jotain sellasta vanhaa ja tuttua, feels like home 😊 (Käsin kaiverrettuja saippuoita ovat siis)

Kauheen kävelyurakan päätteeksi oli pakko käväistä jalkojen thaihieronnassa, 30 min 150 tbh eli about 2,5€..  Ton jälkeen mietin, että pakko vissiin käydä vähän useemmin hierojalla, koska olin ihan jumissa. 

Löysin paikallisen LUSHin 😉

En oikeen tiiä mitä sanoisin tähän muutaku #finnishpallonaama

Mites, tuntuuko musta vaan vai onks tää kuvio jotenkin tuttu? 

Muutama norsu usko jo!

Lisää kylpypommeja ja saippuoita, olispa amme...😍

Myynnissä oli myöskin kaikenlaista käsityötä, thaisilkkiä jne jne. IHANAN VÄRIKÄSTÄ 💜

Tää voi siis vaikuttaa siltä että stalkkasin tota samaa pariskuntaa mutta ne oli mun kameran tiellä eli oma vika. 

Ihan koko alue ei siis ollut sisätiloissa, vaan välissä mutkitteli tollaisia teitä, joiden  varsilla oli sitten ruokapaikkoja. Ihaninta Thaimaassa on just se, että ihan yhtäkkiä randomisti tien varresta saa foodia, ei pelkästään näillä markkinoilla vaan ylipäätään 😍😍

Nojoo, siinä oli vähän markkinatunnelmaa.. Huomiselle sunnuntaille en ole suunnitellut yhtään mitään, lenkillä tosin voisi käydä ja katsastaa päivänvalossa hoodeja lisää. 

Täällä kaikki hyvin! 

TOODALOOOO! 😙

Musta ja taksikuskista ei ikinä tuu bestiksiä

Moi! Vai pitäisikö sanoa sawatdii kaa.. 😊

Olen nyt siis saapunut paikan päälle, ja ajattelin kertoa vähän ekojen päivien tuntemuksia.

Saavuimme Bangkokin kentälle hiukan lentoaikataulusta myöhässä, mutta onneksi itsellä ei ollut mihinkään varsinaista kiirettä. Päätin ottaa kentältä ylihinnoitellun taksin kohti Pathum Thania ja Rangsit Universityä(RSU). Taksikuski mutisi, ähki, heitteli mun kuittia ja karttaa ympäri autoa ja hakkasi rattia teatraalisesti koko matkan ajan, kun ei tiennyt mihin mut pitää viedä ja oli turhautunut ja vihaisen oloinen.. Oli vaikea auttaa häntä, kun puhelimeni netti ei toiminut enkä myöskään pystynyt soittaa mihinkään koska DNA :Ddddddd. Olimme kuskin kanssa koko matkan hiljaa ja välillä hiljaisuuden keskeltä kuului "I don't knoooooow" eli siis sillä ei ollut hajuakaan siitä mihin mut pitää viedä. Niin joo, sanoi se kerran vihaisesti myös että THIS IS NOT BANGKOK. Honey, I know, ja mä kyllä sanoin siitä. Lopulta kuitenkin löytyi ensiksi Rangsit University ja lopulta myös Inter Resident. Oonan painavat laukut lensi ulos autosta ja kuski lähti talla pohjassa takaisin lentokentälle. Kieltämättä ajattelin että tässäpä oli oikein vieraanvarainen ja iloinen vastaanotto. 

Ensimmäinen päivä oli kyllä ihan saapumishetkestä lähtien bookattu täyteen, ja ajattelinkin jo jossain vaiheessa että mahdanko selvitä päivästä hengissä. Lentoväsymys ja kuumuus kun verottivat aika lailla.

Ensiksi puolilta päivin tapasin RSU:n hoitoalan kansainvälisyyskoordinaattorin (kuulostipa muuten tyhmältä suomeksi sanottuna). Hän vei minut kampuksella käymään, söimme lounasta yhdessä ja katsoimme läpi tulevan harjoitteluohjelmani. Päivät tulevat olemaan pitkiä, sillä sairaalaan lähdetään yhteiskuljetuksella 6 aikaan aamulla, ja sieltä palataan noin klo 17-17:30. Ajattelin kirjoittaa harjoittelusta enemmän myöhemmin, mutta sen verran voin kyllä paljastaa, että odotan innolla ;)

Koordinaattori kertoi, että oli sopinut minulle illaksi tapaamisen turorin kanssa. Tutor näytti minulle lisää paikkoja kampuksella, mm. uima-altaan, lääkärin, salin ja paikan mistä bussi hakee harjoitteluun lähdettäessä. Lopulta tämä tutor ystävineen olivat päiväni pelastus, enkä olisi varmaan selvinnyt ilman heidän tukeaan. Huomasin nimittäin jo  lentokentällä Visa Electron -korttini kanssa ongelmia, mutta arvelin sen johtuvan automaatista. Myöhemmin huomasin että se ei tosissaan toimi ollenkaan, eli rahaa en saanut mistään. Teimme sitten hädässä ratkaisun siirtää rahaa Western Unionin kautta, jonne pystyy siirtämään rahaa ja josta sitten sain hakea rahat käteisellä siirtokoodin sekä passin avulla. Hyvä systeemi kyllä, ei siinä mitään. Tutor sitten tuli kanssani läheiseen ostoskeskukseen, Future Parkiin, jotta sain rahat haettua. Lisäksi hän toimi kielellisenä tukena puhelinliittymää ja puhelinta ostaessa, sillä myyjä ei oikein osannut englanniksi asioita minulle selittää. Päivä todella oli vienyt voimia ja energiaa, sillä illalla olin pomppaamassa korkean katukivetyksen päälle ja kaaduin polvilleni siihen, sillä voimia ei yksinkertaisesti ollut enää 😂 

Tämä päivä on mennyt huomattavasti paremmin. Hyvin nukutun yön jälkeen lähdin metsästämään aamupalaa ja hoidin vuokra-asiat kuntoon vuokraisännän kanssa, korttiasia tuli selväksi siten, että saan reissun aikana nostettua Frankin Isic -kortilla(joka on siis myös master card) rahaa. Tänään sain huoneeseeni wifi-reitittimen ja jääkaapin, eli kaikki asiat alkaa nyt loksahdella paikoilleen onneksi. 

Huone ei ole kovin kummoinen; sänky on kova ja eilen jo löysin kylppäristä torakan, mutta tavallaan tää on just sitä mitä tältä reissulta odotinkin. Rottakin näkyi juoksentelevan keksi suussa viereisen talon katolla.. Mutta oikeesti, miksi lähtisin toiselle puolelle maapalloa elämään esim. samanlaisessa asunnossa kuin asun Suomessa, syömään samaa ruokaa kuin Suomessa ja tekemään kaikki niinkuin teen Suomessa? Tää on sitä elämää, ja kaikki tää erilaisuus täällä kasvattaa ja opettaa mua.  

Nyt on aika lähtee päivällistämään tohon läheiselle torille, vesi herähtää kielelle jo pelkästä ajatuksesta. Loppuun viel muutama tänään räpsitty kuva.. 

TOODALOO! 😘

Ja taas mennään...

NO SIIS TERVEPPÄ TERVE! 

Näin se nyt on nähtävä, että Oonuska on lähdössä taas vaihtoon. Paikaksi tällä kertaa valikoitui hiukan kaukaisempi kohde eli Thaimaa. Lähtö on alle viikon päästä, ja kaikki on vähintäänkin tekemättä vielä. Blogi on viimeisestä kokenut faceliftin ja nimenmuutoksen, ja tätä pitäisi nyt sitten alkaa taas aktiivisesti päivitellä matkan varrelta. Kirjoitan tätä blogia itseäni varten, mutta koska uteliaitakin löytyy, tämä on nyt sitten kaikkien luettavissa. Edelliset tekstit 2013-2014 vuosilta liittyvät edelliseen ulkomaanvaihtooni Hollannissa, niitäkin voi lukea mikäli kiinnostusta löytyy 😊 

Täytyy nyt vähän kertoa tästä prosessista. En voi kyllä mitenkään päin sanoa, että tää olis ollut helppoa. Ensinnäkin kun lähdetään kauemmas kuin Eurooppaan, vaikeutuu mm.kaikki. Eurooppaan todella voi vain lähteä mutta kaukomaille lähdöstä tuntuu tulleen jotenkin ekstra-monimutkaista, kun yhden asian sai hoidettua, tuli uusi mutka matkaan. Vaihdoin siis Vamkiin opiskelemaan hoitotyötä n.vuosi sitten, jolloin hain heti vaihtoon. (Vahvistuksen lähdöstä sain n. 11kk myöhemmin.) Hakupapereiden postituksen jälkeen kaikki onkin ollut yhtä kurssien kanssa sähläämistä ja niiden suorittamista ennen kaikkea, harjoitteluiden ajankohtien välmäämistä, stressiä, vitutusta jne. Jossain vaiheessa aloin jo miettiä, haluanko tätä todella.  Mutta minkäs teet, kun intohimona on matkustus? Jos haluaa jotain tarpeeksi, tekee ihan mitä tahansa sen asian eteen ja että se onnistuis.

Nyt kuitenkin kaikki suurimmat asiat on hoidettu alta pois, passit, viisumit ja lentoliput tanassa, rokotukset kärsitty, majoitus kohteessa tietääkseni ok ja siellä jo intopiukeena odotetaan meikäläistä saapuvaksi(ja VAMKissa lähteväksi 😂), On kuitenkin niin paljon vielä asioita, jotka pitää hoitaa: pakkaaminen suurin näistä maanvaivoista tietysti. 

Rokotuksista sen verran, että koska kohteena on niin sanotusti kaupunkikohde, rokotteet eivät olleet mitenkään täysin pakollisia. Otin kuitenkin kaikki mahdollisesti tarvittavat rokotukset, eli koulun puolesta sain Hepatiitti B-rokotussarjan, poliorokotteen, kausi-influenssarokotteen ja jäykkäkouristusrokotteen tehosteen,  Japanin aivokuumetta vastaan otin Ixiaro-rokotteen ja lavantautia vastaan tuli otettua Vivotif-kuuri. Malaria-kuurit ostan vasta paikan päältä, jos tulee tarvetta(eli lähden esim. malaria-alueelle patikoimaan tms) Mikään näistä rokotteista ei kuitenkaan ole mikään absoluuttinen suoja mitään vastaan, joten maalaisjärki esimerkiksi hyttysiltä suojauduttaessa on suotavaa. Nyt, kun Thaimaassa on ollut tulvia, on hyvä että olen ottanut ekstra suojausta, sillä kaikki tällaiset maanmullistukset ovat omiaan lisäämään tautien leviämistä. Itse en kylläkään varsinaiselle tulva-alueelle ole menossa. 

Ja tosiaan, tarkoitus on suorittaa kaksi 6 viikon harjoittelua, sisätautien sekä gerontologian harjoittelut. Tällä hetkellä itsellä ei ole hajuakaan siitä, mihin olen menossa harjoitteluun, mutta tottapa se selvinnee paikan päällä. Vaikka ei koulua ole tarkoitus vaihdon aikana käydäkään, vastaanottava yliopisto on nimeltään Rangsit University. Maantieteellisesti se sijaitsee aika lähellä pääkaupunki Bangkokia, Pathum Thanin kunnassa/kaupungissa. 

Lento nousee Helsinki-Vantaalta sitten 25.1.2017. Kyllä tässä alkaa jo pienesti puntti tutista, mutta olen myös innokas, koska nyt kaikki se paska,  mitä olen kestänyt, tulee vihdoin antamaan jotain takaisin. Odotan innolla uusia kokemuksia, kavereita, lämpöä ja kaikkea muuta mitä reissu mukanaan tuo. 

Ei muuta voi tähän sanoa, kuin että MY BODY IS READY!! 💋