Niinkuin jo otsikkokin sanoo, tämä teksti kertoo harjoittelun ekasta viikosta. Tämä on varmaankin ainoita kokonaisia postauksia harjoittelusta, koska haluan pitää tämän blogin pääasiallisesti mukavien reissujen ja ihanien kuvien ja hauskojen juttujen kerronta-alustana. Kirjoitan harjoittelusta erikseen koulutehtävänä harjoittelupäiväkirjaa, joten en myöskään siksi halua siitä tänne kovin paljon kirjoittaa..
Harjoittelua on nyt sitten tosiaan 3 päivää takana, eli ensimmäinen viikko. Fiilikset on vähintäänkin sekavat. Harjoittelupäivät venyvät tosiaan sellaisiksi noin 12h mittaisiksi kokonaisuudessaan, kun 1-1,5h ajellaan bussilla aamulla ja illalla. Sairaala sijaitsee siis aika kaukana Pathum Thanista ja Rangsit Universitystä. Aamulla lähdetään klo 6:00, ja takaisin mestoilla ollaan 17-18 aikaan. Todellisena yllätyksenä tuli se, että vaatteita ei vaihdeta sairaalassa, vaan samoilla kledjuilla tallataan kotoa sairaalan kautta takaisin kotiin, yök. Alla vähän kuvia asusta.
 |
| Ilmeeni kun odotan opettajaa saapuvaksi ja se on ruuhkan takii myöhässä. |
 |
| Hoitajilla on pakko olla kaikilla valkoiset kengät, joten tässä ostos joka saattaa myös ainakin jollain lailla olla osallinen koettuihin jalkakipuihin. |
 |
| Ihan hoitsuna |
 |
| Tällainen hiusverkkojuttutsydeemi kuului kaikilla olla päässä. |
Kuumuus tuotti itselle ihan odotetusti vaikeutta ekojen päivien aikana. Sillä osastolla, missä itse olin ekan viikon, ei ollut ilmastointia kuin yhdessä huoneessa, johon pääsivät ihmiset joilla on vakuutus mallillaan. Itsekin välillä toki kävin sielläkin huoneessa avustamassa, mutta suurin osa ajasta meni potilasalueella, missä ei ollut ilmastointia. Jalat, ja erityisesti nilkat turposivat kuin mummon tekemä pullataikina, ja aikamoisia jalkakipujakin kyllä oli. Turposivat jopa niin paljon, että oli pakko lähteä yksi ilta ostamaan lisää tyynyjä sänkyyn, että saa yöksi jalat yläilmoihin. Samalla reissulla tuli napattua tämä kuva:
 |
| Oli ihana päästä kokeilemaan tätä kameran ominaisuutta toiminnassa. Kaupungin valot 💗 |
Päivän aikana ei ole kuin yksi tauko, tunnin ruokatauko klo 12. Sen aikana haetaan pikaisesti syötävät sairaalan ruokalasta(tai niinkuin me teimme, haimme seven elevenistä valmisruokaa), syödään ja kipitetään takaisin osastolle. Päivän aikana ei luonnollisestikaan pääse oikein kunnolla istumaan.
Itse osasto millä tämän ekan viikon vietin, oli aikuisten sisätautien osasto, jossa potilailla oli erilaisia sairauksia, diabetestä, keuhkosairauksia, aivoinfarkteja, sydän-ja verisuonisairauksia, syöpää, you name it. Suomen harjoitteluista poiketen opettaja oli läsnä koko ajan, eli opiskelijaryhmää(8 opiskelijaa) varten oli aina yksi opettaja mukana. Koin tämän todella hyvänä asiana, sillä opettaja on kykeneväinen selittämään, miksi jokin asia tehdään niin kuin se tehdään ja muutenkin potilastyön ohella käytiin läpi hoitotyöhön liittyvää teoriaa(jos siis olisin ymmärtänyt thaita, olis ollut hyvä). Mun mielestä toi opettajan läsnäolo vois olla jotain sellasta, mistä Suomi vois ottaa oppia.
Mutta joo, opiskelijoille määrättiin oma case assignment, ja tämän potilaan hoitoon perehdytään ja häntä hoidetaan sitten jopa useampia päiviä. Minulla oli yhteinen case erään thaiopiskelijan kanssa, joka puhui todella hyvää englantia. En valitettavasti voi kertoa yksityiskohtaisemmin casesta, mutta voin kertoa että nämä kolme päivää ei ollut mitenkään helppoja. Koin aika vahvoja tunteita kolmen päivän aikana, ja jos ei fyysisestikään, niin ei myöskään henkisesti ollut helppoa.
Kieli tuotti myös odotetusti vaikeuksia. On todella haastavaa kommunikoida potilaiden kanssa, kun ei osaa itse yhtään kieltä, eikä suurin osa potilaista puhu englantia sanaakaan. Aina kaikesta kuitenkin jotenkin selviää.
Pieniä "ongelmia" syntyi tilanteissa, joissa opettaja oli ensin selittänyt jotain asiaa opiskeijaryhmälle thaiksi(jota en pysty seuraamaan) ja jatkoi sitten englanniksi hetken ja kysyi "mitä mieltä Oona on asiasta?" tms, niin täytyy kyllä myöntää että tunsin itseni todella tyhmäksi välillä kun en osannut vastata, kun en oikeastaan edes ollut tajunnut kysyttyä kysymystä. Thaiaksentti on välillä todella vaikeaa ymmärtää. Tuli myös tilanne, missä mittasin verensokeria ja tulos näytti noin 300. Meinasin lentää perseelleni, mutta onneksi minulle sitten ystävällisesti selitettiin, että täällä verensokerin yksikkö mittareissa on mg%, jossa normaaliarvot liikkuvat siinä 80-200 välissä. Toki tällöin myös 300 on korkea. Täällä myöskin puhutaan ml:sta cc:nä, olen kyllä joskus kuullut jossain telkkuohjelmassa puhuttavan cc:nä, mutta siinä tilanteessa kun piti alkaa valmistella injektiota, oli kyllä pakko tarkistaa muutaman kerran asia uudelleen. Kaikkea tällaista pikkukivaa, mutta niihin onneksi oppii ajan kanssa.
Olen päässyt tekemään kyllä kaikenlaista, mutta keskiviikkona siirryn osastolle jossa on vain miehiä, kiire ja vakavampia tapauksia, joten voi olla, että vetäydyn tekemisestä ainakin ekaksi viikoksi, katsoo sitten miten osastolla lähtee menemään. Aina pitää kuitenkin pitää huoli siitä, että tekee itse sellaista mitä kokee, että uskaltaa tehdä ja osaa tehdä. Onneksi kuitenkin opettaja on koko ajan tukena.
Odotan innolla tulevia harkkaviikkoja, ja olen todella tyytyväinen siitä, että minulle oikeasti laitettiin kunnolliset osastot, missä olla ja että näkee ja kokee paljon kaikenlaista. Saatan tulevissa postauksissa muutamalla lausella mainita harjoittelusta, mutta tosiaan tästä lähin pyrin kirjoittamaan vain oppimispäiväkirjaa aiheesta.
Pakko näin sivumainintana vielä loppuun kertoa ihanasta kahvilasta, missä piipahdimme erään harkkapäivän jälkeen thaiopiskelijoiden kanssa.. Siis kahvila, Teddy's Time Cafe: täynnä nallekarhuja, joiden kanssa voi halailla vierailun aikana. Katsokaa vaikka:
 |
| Pienetkiin yksityiskohdat kuten lasinaluset ja leivässä olevat hammastikkulippulappuset ovat nalle-teemaisia. |
Aika ihanaa, etten sanoisi 😍
TOODALOOO! 😘
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti