Just sayin'...

Terve terve terveeeee 😉 Mitä teille kuuluu? 

Se on Oona ku kirjottelee taas täältä Kaakkois-Aasiasta.

Mietin tehdä postauksen sellasista ihan random toisiinsa liittymättömistä jutuista, mitä oon täällä ollessa huomannut ja ajatellut.(Mä tunnetusti siis ajattelen ihan liikaa asioita.)  Hauska nimittäin lukee niitä sitten jälkeenpäin ja olla sillee et "Oikeesti, mitä oon miettiny ku oon kirjottanu noin?"  😆

1.  KUUMUUS.♨  Mähän oon reissannu tänne perheen kanssa aika paljonkin nuorempana, että sinänsä maana tämä ei ole uusi tuttavuus. Kuitenkin tää kuumuus on iskeny avarilla feissiin kyllä ihan toden teolla. Huomaan olevani todella paljon väsyneempi päivisin, mikä tarkoittaa siis käsistä riistäytynyttä päikkäröintiä joka mahdollisessa välissä. Se, että tänne tulee viettämään aikaansa rannalla köllien ja nauttien elämästä lomalla, on erittäin eri asia kun se et jengi oikeesti tekee töitä(myös minä kohta)/käy koulussa/mitä ikinä tässä kuumuudessa. Tässä pitää oikeesti kuunnella omaa kroppaa, ja koska oon ollu täällä vasta alle viikon, tottuminen vie vielä paljon aikaa. 

2. VESSAT. 🚽 Siis juu, täällä on oikeesti todella siistit vessat suurimmassa osassa paikoista ja niitä siivotaan monta kertaa päivässä, mutta se mitä en tajua(enkä ole missään muuallakaan tajunnut) on se, että vessapaperia ei saa laittaa pönttöön. Tiedän mä nyt oikeesti mistä se johtuu, viemärijärjestelmäjuttuihinhan se liittyy, mutta siis mun mielestä se on niin ällöä 😑😕 En nää itseäni minään hirveenä hienohelmana sillä tavalla, mut jotenkin siis yök. Nojoo, mä en lähe nyt erittelemään tätä, mutta kuten otsikkokin sanoo, just sayin'. 

Tähän väliin on ihan hyvä lisätä vanhan liiton vessaselfie!

3. HÄLINÄ😵 Näin kun en oo hirveen isoolta kirkoolta kotosin, ja muutenkin suomalaiset tykkää niiden omasta rauhasta ja oikeesti suomessa ihmismäärä per neliökilometri ei oo hirveen suuri, tulee täällä useita kertoja päivässä mieleen kysymys että "mistä näitä ihmisiä oikeesti riittää??!!??". Joka paikassa on aina paljon ihmisiä, sä et tavallaan oo missään oikeasti yksin yksin. Aina joku ihminen pomppaa jostain nurkan takaa sillee MORO. (Ehkä nyt ei oikeesti kuitenkaan kukaan täällä sano moro, mutta u got the point.) #finnishnightmare 

4. WHERE DEM BIKES AT?? 🚲  Mietin tossa yks päivä, että olis aivan mielettömän kivaa ja ihanaa ottaa alle pyörä ja lähtee sotkemaan ympäriinsä täällä, sillei että näkis vähän enemmän.. Mutta pikkuvikoja  on, että täällä ei oo a) pyöriä ja b) teitä missä ajaa pyörällä ilman että on itsemurhakandidaatti. Tämä palautti mieleeni Hollannin vaihtojakson. Hollanti on pyöräilymaiden äiti, ja siellähän oli myös paljon vaihto-opiskelijoita ympäri Aasiaa. Niistä hyvin harva osas ajaa pyörällä, josta tulikin mieleeni että onko tää joku juttu täällä Aasiassa, että ei osata ajaa pyörällä? Tietty, jos sun ei koskaan tarvi ajaa etkä tarvi pyörää, niin miten voisit osata? Enhän mäkään osaa ajaa moottoripyörällä, ja joku ei osaa ajaa autolla. (toki jotkut ei ikinä opi ajamaan autolla vaikka kortti olis ollut monta vuotta, se ei vaan sovi joillekin ihmisille.) No, hautasin kuitenkin pyörähaaveet aika äkkiä, ehkä jossain lähes autiolla saarella vois ajatella ottavansa pyörän tai jopa skootterin alleen, mutta ei täällä. 

5. KAUPAT. 🏪🍔 Seven eleven ja muut rakkaat pikkukaupat on pullollaan oikeesti aivan hiton epäterveellistä ruokaa. Siinä missä Suomessa pyritään keksimään kaikkeen joku sellanen terveellinen ja proteiinipitoinen vaihtoehto, täällä ei kyllä oo missään mitään terveellistä. Leipä on ihan täyttä vehnää, siis ihan niinku pullaa söis, siispä oon jättänyt leivän syömättä. Pikkukaupoissa ei oo mitään tähdellistä syötävää, jos on sellanen joku kiusallinen pikkunälkä. (tässä paljon kyllä pelastaa tienvarsikojut). Limsat on jotenkin vielä enemmän sokeripitoisia mihin on tottunut, vaikka oonkin melkoinen sokerihiiri.. Isommissa kaupoissa toki on sitten kaikkea muutakin, mutta sinne pitää aina oikein lähteä jos meinaa. Kaikki tämä on kylläkin vain tottumiskysymys jälleen, pitää vaan opetella siihen että täällä snackseily tapahtuu eri tavalla. Tietenkin asioihin vaikuttaa myös se ettei mulla ole keittiötä täällä kämpässä. 

6. KIELI.👅 Nyt kun on oikeasti astunut ulos siitä totutusta turistikuplasta ja asuu syrjässä ja "kaukana" turistikohteista, huomaa, että täällä ei kyllä puhuta englantia. Vannoin ennen reissua, että tätä kieltä en ala opettelemaan, koska tää on niin haastavaa eri tooniensa sun muiden kaikkien härpäkkeiden kanssa eli aivan pelleilyksi menee. No, nyt sitten tässä täällä elellessä olen kyllä huomannut, että ruoka on ainakin pakko opetella tilaamaan, ja sellaset perusasiat sanomaan(lukusanat yms), koska täällä puhutaan tosi huonosti englantia. On vaikea kysyä mitään keneltäkään tai hoitaa asioita, kun ei osaa puhua sanaakaan. Selväksi on tullut myös se, että kaiken sellaisen kauniin ja opitun kielen saa heittää nurkkaan, ja taantua takaisin sinne englannin kielen opiskelun alkuajoille, "hello, me Oona, I from Finland" -tyyppisesti. Haaste sinänsä, kun on hionut kielitaitoaan jo monta vuotta ja sen puhumiseen on tullut tietynlainen tapa. 

7. NUKKUMINEN. 💤 Voitko väittää vastaan kun sanon, että nukkumista parempaa asiaa ei yksinkertaisesti ole? Täällä ihmiset ei ikinä nuku. Tiedättekö sen kun Suomessa on aina yöaikaan sellasta semihiljaista ainakin pienen hetken verran keskellä yötä. Täällä ei koskaan oo. Aina jostain kuuluu jotain puheensorinaa tai jotain muuta hälinää.. 

8. ELÄINTARHA.🐀🐕🐜 Kyllä, vaikka täällä on myös varsinaisia eläintarhoja elefantteineen päivineen, ei ainakaan mun tarvi hirveen kauas lähteä saatika maksaa nähdäkseni luonnon omia luomuksia livenä. Nimittäinnääs, ekana iltana löysin torakan kylppäristä. Kiljahdin, mietin että hyppäänkö ikkunasta, ja sitten päätin että nyt olen iso tyttö ja tapan sen enkä anna sille henkistä yliotetta musta. Otin kättä pidempää eli pyykkikorin ja hakkasin sen kuoliaaksi ja hukutin lopuksi vessanpönttöön. Hän kuoli siis pyykkikorista saamoihin vammoihinsa.  Siis hyi hitto kun se ei heti kuollut ja hyökkäs mua päin, melkein juoksin kirkuen ovesta ulos. Mutta selvisin, eli voittajafiilis jäi siitä. Sen ystävät/sukulaiset ei oo sen jälkeen tullut tänne vielä kylään.. Ehkä ne ei oo tehny siitä kaveristaan vielä katoamisilmoitusta. Toivottavasti selviän tästä jäämättä kiinni.. No joo, sitten kans joku päivä kävelin rappusia alas, ja katsoin ikkunasta, niin kukapas se siellä toisen kerroksen katolla juoksenteli häntä vimmatusti hulmuten? Rotta, keksi suussa.  Yritän myös tästä asiasta ajatella, että ehkä se pysyy siellä naapuritalon toisessa kerroksessa, eikä kiipee mun taloon ja neljänteen kerrokseen ettimään mua. Positiivinen puoli oli se että se näytti ihan iloiselta rotalta.. Niin ja täällä on myös paljon kulkukoiria.. Ne on aika söpöjä osaksi, tekis hirveesti mieli mennä silittämään ja paijaamaan mutta edes se määrä rokotuksia minkä otin ei suojaa mua niiltä taudeilta mitä ne sesset kantaa, eli oon sitten pysytellyt kaukana.. Mun huoneessa on lisäksi sellasia pienen pieniä muurahaisystäviä, siis niin pieniä ettei niitä melkein nää. Saa nähä  minkä kuolemantaudin niiden pistosta saa, jos ne siis pistää.. Tätä asiaa oon miettiny paljon, koska kotioloissa tällaisten karvaisten ja monijalkaisten ystävien läsnäolo sais mut panikoimaan ihan täysin, mutta jotenkin täällä se on jännä et se on ihan ok. Torakka, OK. Rotta, no problem.. Vakavasti ottaen, en mä tullut tänne elämään samaa elämää kun Suomessa. Voin elää tuholaisvapaata elämää sitten loppuelämäni jahka täältä tuun takaisin. Nyt nautitaan tästä hetkestä 😃😉



TOODALOO! 😚

P.S. Söin tänään parasta sushia ever, joten voin nyt vielä ystävällisesti lisätä kuvan siitä tähän 🍣

Voi että, siis mitä makunystyröiden hemmottelua oli tämä satsi.. Ja siis ihan tosta muutaman kymmenen metrin päästä tämäkin. Rakkautta!💕

OKEI, EDIT!! ⛔⛔


Facebookissa eräs kaveri muistutti eräästä tärkeästä Just sayin'-kategorian asiasta, mikä olisi ihan ehdottomasti pitänyt tulla tähän listaan, minkä olen kyllä itsekin huomannut mutten tajunnut tähän tekstiin liittää. Eli teksti jatkukoon.. 

EXTRA: 

9. YMPÄRISTÖYSTÄVÄLLISET MAAPALLON PELASTAJAT. Suomihan on tunnettu kestävistä ja maksullisista muovipusseistaan, ja myös siitä, että meillä kehoitetaan nykyään käyttämään kankaisia tai muuten vaan monikäyttöisiä kauppakasseja, jotta ei ostettaisikaan joka kerta muovipussia. Hiljattainhan uutisissa oli myös viitteitä siitä, että kassalta poistuisivat pienet muovipussit kokonaan jätekuorman vähentämiseksi. No, alle viikon täällä asuneena olen jo nyt huomannut asuvani alati kasvavassa muovipussien vellovassa meressä, josta on kierrätys kyllä kaukana. Kaupan pussit ovat niin heppoisia, että ostaessasi x-määrän tuotteita, saat tyyliin 4x- määrän muovipusseja mukaasi. Jos pussiin laitetaan jotain painavaa, myyjä laittaa muovipussin päälle vielä toisen pussin. Ja tämä on totta. Että onhan se tietysti hienoa, että meillä tehdään kaiken maailman mahtavia ympäristöllisiä maailmanpelastussuunnitelmia, niiltä vaan tavallaan menee pohja, kun katsoo tätä täällä vallitsevaa lähes toivotonta tilannetta.. 😂

Johan nyt oli markkinat!

Moikkuli! 

Tänään päätin lähteä herättelemään tinkimistaitojani Chatuchakin jättimäisille viikonloppumarkkinoille. Täällä Thaimaassahan on tapana tinkiä, ja millään tavaralla ei ole mitään pysyvää hintaa markkinaoloissa. (** INSERT "SULLON VARMAAN TAVARALLE JOKU HINTA -meme here**)  Luin Chatuchakista jo Suomessa, ja ajattelin että olis kiva päästä käymään ja tarkemmin katsellessani ja kysellessäni huomasin etten asukaan niin kovin kaukana niistä, joten oli hyvä vain ottaa ja lähteä. 

Tiedossa oli, että kyseessä on suuremman luokan markkinat, mutta ei sitä oikeasti tajua ennenkuin sinne menee paikan päälle.. Loputtomat käytävät, joissa kojuja, joista löytyy turistikrääsän lisäksi melkeinpä kaikkea mitä vain saattaa keksiä. Nämä eivät ole kuitenkaan pelkästään turistien suosimat karkelot, vaan mukaan mahtuu myös paljon paikallisia. Hyvää, paikallista ruokaa ja markkinatunnelmaa. Täytyy kyllä melkein sanoa, että ahtaanpaikankammoinen, älä missään nimessä vaivaudu, saat kohtauksen. 

Heräsin aamulla jo aikaisin, koska ajattelin että on parempi mennä ennen kuin aurinko alkaa porottaa liikaa. Otin taksin suoraan markkinoille, se kun sattuu olemaan ihan toisissa hintaluokissa täällä kuin Suomessa. Matka tuli maksamaan ehkä jotain nelisen euroa.  

Tyyliin silmät ristissä ja suoraan sängystä VAMOS!

Kiertelin ympäri ämpäri JJ:tä(rakkaalla lapsella on monta nimeä) sellainen nelisen tuntia, olisi siellä viihtynyt kauemminkin mutta alkoi kyllä vähän heikottaa. Puhelimen askelmittari sanoi, että tuli sellainen käveltyä sellainen 8 km pelkästään siellä markkinoilla! Pitää lähteä uudestaan joku toinen viikonloppu, kun on vähän enemmän tottunut tähän ilmastoon. 

Ilmastosta ja auringosta  tällainen hauska offtopic. Oon toistaiseksi muistanut olla ihan nätisti ton auringon kanssa, vaikka haluaisinkin niin sanotusti antautua sille. 😀 Kyllä mä täällä kauniin ruskeiden ihmisten keskellä oonkin todellinen länsimainen valkonaama eli farang. No anyways, hauska oli, kun oltiin hakemassa niitä tarpeellisia juttuja paikallisesta supermarketista silloin ekana päivänä näiden paikallisten kanssa, niin nehän tietty tarjos mulle suihkusaippuaa joka oli ihoa vaalentavaa.. Katoin hetken niitä, ja mietin onks ne tosissaan. No vissiin ne ihan oli, niin mä sitten vain kohteliaasti kieltäydyin sanomalla että oon ihan liian vaalee tälläkin hetkellä jo, eikä musta oo kohta enää mitään jäljellä jos tästä lähetään vaalentamaan ihoa vielä. Ei siinä, löytyi ihan normaaliakin saippuaa onneksi. ✌

Chatuchakista nappasin taas taksin ja lähdin siitä vielä erään ostoskeskuksen kautta kotiin, sillä pari yötä huoneeni kovassa sängyssä alkaa jo tuntua hyvin selässä ja oli pakko lähtee ostamaan petaria. Taksikuski kysyi sitten matkalla, että mennäänkö highwayn kautta, ja enhän mä nyt siinä tajunnut mitä se siinä tarkoitti, mutta siis menimme normaalien teiden yläpuolella olevaa eli kirjaimellisesti highwayta pitkin, jossa ei ollut ruuhkaa mutta siitä pitää maksaa tiemaksuja jonkin verran.. Eli, jos on kiire, niin highway ja jos ei oo niin normitietä. Ostoskeskusreissun ja petarin spottaamisen jälkeen lähdin taksilla vielä kotomatkalle.. A day well spent! 👌

Tässä kuvassa näkyy hyvin normitie ja highway, vaikka tarkoitus olikin kyl kuvata tota kukkaa 😁

Mutta niin, nyt seuraavaksi seuraa sitten vähän kuvia selityksineen tuolta markkinahulinasta, vaikka totuushan on että tuo pitää itse nähdä että sen tajuaa.. 

Tällaisia käytäviä oli siis koko mesta täynnä. Ja vielä haluan korostaa sitä että niitä oli ihan LOPUTTOMASTI

Näyttääks tutulta kaikki sisustusihmiset, myös siis minä omistan tollaset 😆

Otin kuvan näistä kukista, vaikka pakko nyt olla rehellinen ja kertoo et nää oli feikkejä 😟

Pientä throwbäkkiä, näitä on ollu jo silloin kun oon viimeks käyny tääl eli joku 8 vuotta sitten. Tulee jotenkin ihana fiilis aina kun näkee jotain sellasta vanhaa ja tuttua, feels like home 😊 (Käsin kaiverrettuja saippuoita ovat siis)

Kauheen kävelyurakan päätteeksi oli pakko käväistä jalkojen thaihieronnassa, 30 min 150 tbh eli about 2,5€..  Ton jälkeen mietin, että pakko vissiin käydä vähän useemmin hierojalla, koska olin ihan jumissa. 

Löysin paikallisen LUSHin 😉

En oikeen tiiä mitä sanoisin tähän muutaku #finnishpallonaama

Mites, tuntuuko musta vaan vai onks tää kuvio jotenkin tuttu? 

Muutama norsu usko jo!

Lisää kylpypommeja ja saippuoita, olispa amme...😍

Myynnissä oli myöskin kaikenlaista käsityötä, thaisilkkiä jne jne. IHANAN VÄRIKÄSTÄ 💜

Tää voi siis vaikuttaa siltä että stalkkasin tota samaa pariskuntaa mutta ne oli mun kameran tiellä eli oma vika. 

Ihan koko alue ei siis ollut sisätiloissa, vaan välissä mutkitteli tollaisia teitä, joiden  varsilla oli sitten ruokapaikkoja. Ihaninta Thaimaassa on just se, että ihan yhtäkkiä randomisti tien varresta saa foodia, ei pelkästään näillä markkinoilla vaan ylipäätään 😍😍

Nojoo, siinä oli vähän markkinatunnelmaa.. Huomiselle sunnuntaille en ole suunnitellut yhtään mitään, lenkillä tosin voisi käydä ja katsastaa päivänvalossa hoodeja lisää. 

Täällä kaikki hyvin! 

TOODALOOOO! 😙

Musta ja taksikuskista ei ikinä tuu bestiksiä

Moi! Vai pitäisikö sanoa sawatdii kaa.. 😊

Olen nyt siis saapunut paikan päälle, ja ajattelin kertoa vähän ekojen päivien tuntemuksia.

Saavuimme Bangkokin kentälle hiukan lentoaikataulusta myöhässä, mutta onneksi itsellä ei ollut mihinkään varsinaista kiirettä. Päätin ottaa kentältä ylihinnoitellun taksin kohti Pathum Thania ja Rangsit Universityä(RSU). Taksikuski mutisi, ähki, heitteli mun kuittia ja karttaa ympäri autoa ja hakkasi rattia teatraalisesti koko matkan ajan, kun ei tiennyt mihin mut pitää viedä ja oli turhautunut ja vihaisen oloinen.. Oli vaikea auttaa häntä, kun puhelimeni netti ei toiminut enkä myöskään pystynyt soittaa mihinkään koska DNA :Ddddddd. Olimme kuskin kanssa koko matkan hiljaa ja välillä hiljaisuuden keskeltä kuului "I don't knoooooow" eli siis sillä ei ollut hajuakaan siitä mihin mut pitää viedä. Niin joo, sanoi se kerran vihaisesti myös että THIS IS NOT BANGKOK. Honey, I know, ja mä kyllä sanoin siitä. Lopulta kuitenkin löytyi ensiksi Rangsit University ja lopulta myös Inter Resident. Oonan painavat laukut lensi ulos autosta ja kuski lähti talla pohjassa takaisin lentokentälle. Kieltämättä ajattelin että tässäpä oli oikein vieraanvarainen ja iloinen vastaanotto. 

Ensimmäinen päivä oli kyllä ihan saapumishetkestä lähtien bookattu täyteen, ja ajattelinkin jo jossain vaiheessa että mahdanko selvitä päivästä hengissä. Lentoväsymys ja kuumuus kun verottivat aika lailla.

Ensiksi puolilta päivin tapasin RSU:n hoitoalan kansainvälisyyskoordinaattorin (kuulostipa muuten tyhmältä suomeksi sanottuna). Hän vei minut kampuksella käymään, söimme lounasta yhdessä ja katsoimme läpi tulevan harjoitteluohjelmani. Päivät tulevat olemaan pitkiä, sillä sairaalaan lähdetään yhteiskuljetuksella 6 aikaan aamulla, ja sieltä palataan noin klo 17-17:30. Ajattelin kirjoittaa harjoittelusta enemmän myöhemmin, mutta sen verran voin kyllä paljastaa, että odotan innolla ;)

Koordinaattori kertoi, että oli sopinut minulle illaksi tapaamisen turorin kanssa. Tutor näytti minulle lisää paikkoja kampuksella, mm. uima-altaan, lääkärin, salin ja paikan mistä bussi hakee harjoitteluun lähdettäessä. Lopulta tämä tutor ystävineen olivat päiväni pelastus, enkä olisi varmaan selvinnyt ilman heidän tukeaan. Huomasin nimittäin jo  lentokentällä Visa Electron -korttini kanssa ongelmia, mutta arvelin sen johtuvan automaatista. Myöhemmin huomasin että se ei tosissaan toimi ollenkaan, eli rahaa en saanut mistään. Teimme sitten hädässä ratkaisun siirtää rahaa Western Unionin kautta, jonne pystyy siirtämään rahaa ja josta sitten sain hakea rahat käteisellä siirtokoodin sekä passin avulla. Hyvä systeemi kyllä, ei siinä mitään. Tutor sitten tuli kanssani läheiseen ostoskeskukseen, Future Parkiin, jotta sain rahat haettua. Lisäksi hän toimi kielellisenä tukena puhelinliittymää ja puhelinta ostaessa, sillä myyjä ei oikein osannut englanniksi asioita minulle selittää. Päivä todella oli vienyt voimia ja energiaa, sillä illalla olin pomppaamassa korkean katukivetyksen päälle ja kaaduin polvilleni siihen, sillä voimia ei yksinkertaisesti ollut enää 😂 

Tämä päivä on mennyt huomattavasti paremmin. Hyvin nukutun yön jälkeen lähdin metsästämään aamupalaa ja hoidin vuokra-asiat kuntoon vuokraisännän kanssa, korttiasia tuli selväksi siten, että saan reissun aikana nostettua Frankin Isic -kortilla(joka on siis myös master card) rahaa. Tänään sain huoneeseeni wifi-reitittimen ja jääkaapin, eli kaikki asiat alkaa nyt loksahdella paikoilleen onneksi. 

Huone ei ole kovin kummoinen; sänky on kova ja eilen jo löysin kylppäristä torakan, mutta tavallaan tää on just sitä mitä tältä reissulta odotinkin. Rottakin näkyi juoksentelevan keksi suussa viereisen talon katolla.. Mutta oikeesti, miksi lähtisin toiselle puolelle maapalloa elämään esim. samanlaisessa asunnossa kuin asun Suomessa, syömään samaa ruokaa kuin Suomessa ja tekemään kaikki niinkuin teen Suomessa? Tää on sitä elämää, ja kaikki tää erilaisuus täällä kasvattaa ja opettaa mua.  

Nyt on aika lähtee päivällistämään tohon läheiselle torille, vesi herähtää kielelle jo pelkästä ajatuksesta. Loppuun viel muutama tänään räpsitty kuva.. 

TOODALOO! 😘

Ja taas mennään...

NO SIIS TERVEPPÄ TERVE! 

Näin se nyt on nähtävä, että Oonuska on lähdössä taas vaihtoon. Paikaksi tällä kertaa valikoitui hiukan kaukaisempi kohde eli Thaimaa. Lähtö on alle viikon päästä, ja kaikki on vähintäänkin tekemättä vielä. Blogi on viimeisestä kokenut faceliftin ja nimenmuutoksen, ja tätä pitäisi nyt sitten alkaa taas aktiivisesti päivitellä matkan varrelta. Kirjoitan tätä blogia itseäni varten, mutta koska uteliaitakin löytyy, tämä on nyt sitten kaikkien luettavissa. Edelliset tekstit 2013-2014 vuosilta liittyvät edelliseen ulkomaanvaihtooni Hollannissa, niitäkin voi lukea mikäli kiinnostusta löytyy 😊 

Täytyy nyt vähän kertoa tästä prosessista. En voi kyllä mitenkään päin sanoa, että tää olis ollut helppoa. Ensinnäkin kun lähdetään kauemmas kuin Eurooppaan, vaikeutuu mm.kaikki. Eurooppaan todella voi vain lähteä mutta kaukomaille lähdöstä tuntuu tulleen jotenkin ekstra-monimutkaista, kun yhden asian sai hoidettua, tuli uusi mutka matkaan. Vaihdoin siis Vamkiin opiskelemaan hoitotyötä n.vuosi sitten, jolloin hain heti vaihtoon. (Vahvistuksen lähdöstä sain n. 11kk myöhemmin.) Hakupapereiden postituksen jälkeen kaikki onkin ollut yhtä kurssien kanssa sähläämistä ja niiden suorittamista ennen kaikkea, harjoitteluiden ajankohtien välmäämistä, stressiä, vitutusta jne. Jossain vaiheessa aloin jo miettiä, haluanko tätä todella.  Mutta minkäs teet, kun intohimona on matkustus? Jos haluaa jotain tarpeeksi, tekee ihan mitä tahansa sen asian eteen ja että se onnistuis.

Nyt kuitenkin kaikki suurimmat asiat on hoidettu alta pois, passit, viisumit ja lentoliput tanassa, rokotukset kärsitty, majoitus kohteessa tietääkseni ok ja siellä jo intopiukeena odotetaan meikäläistä saapuvaksi(ja VAMKissa lähteväksi 😂), On kuitenkin niin paljon vielä asioita, jotka pitää hoitaa: pakkaaminen suurin näistä maanvaivoista tietysti. 

Rokotuksista sen verran, että koska kohteena on niin sanotusti kaupunkikohde, rokotteet eivät olleet mitenkään täysin pakollisia. Otin kuitenkin kaikki mahdollisesti tarvittavat rokotukset, eli koulun puolesta sain Hepatiitti B-rokotussarjan, poliorokotteen, kausi-influenssarokotteen ja jäykkäkouristusrokotteen tehosteen,  Japanin aivokuumetta vastaan otin Ixiaro-rokotteen ja lavantautia vastaan tuli otettua Vivotif-kuuri. Malaria-kuurit ostan vasta paikan päältä, jos tulee tarvetta(eli lähden esim. malaria-alueelle patikoimaan tms) Mikään näistä rokotteista ei kuitenkaan ole mikään absoluuttinen suoja mitään vastaan, joten maalaisjärki esimerkiksi hyttysiltä suojauduttaessa on suotavaa. Nyt, kun Thaimaassa on ollut tulvia, on hyvä että olen ottanut ekstra suojausta, sillä kaikki tällaiset maanmullistukset ovat omiaan lisäämään tautien leviämistä. Itse en kylläkään varsinaiselle tulva-alueelle ole menossa. 

Ja tosiaan, tarkoitus on suorittaa kaksi 6 viikon harjoittelua, sisätautien sekä gerontologian harjoittelut. Tällä hetkellä itsellä ei ole hajuakaan siitä, mihin olen menossa harjoitteluun, mutta tottapa se selvinnee paikan päällä. Vaikka ei koulua ole tarkoitus vaihdon aikana käydäkään, vastaanottava yliopisto on nimeltään Rangsit University. Maantieteellisesti se sijaitsee aika lähellä pääkaupunki Bangkokia, Pathum Thanin kunnassa/kaupungissa. 

Lento nousee Helsinki-Vantaalta sitten 25.1.2017. Kyllä tässä alkaa jo pienesti puntti tutista, mutta olen myös innokas, koska nyt kaikki se paska,  mitä olen kestänyt, tulee vihdoin antamaan jotain takaisin. Odotan innolla uusia kokemuksia, kavereita, lämpöä ja kaikkea muuta mitä reissu mukanaan tuo. 

Ei muuta voi tähän sanoa, kuin että MY BODY IS READY!! 💋