Musta ja taksikuskista ei ikinä tuu bestiksiä

Moi! Vai pitäisikö sanoa sawatdii kaa.. 😊

Olen nyt siis saapunut paikan päälle, ja ajattelin kertoa vähän ekojen päivien tuntemuksia.

Saavuimme Bangkokin kentälle hiukan lentoaikataulusta myöhässä, mutta onneksi itsellä ei ollut mihinkään varsinaista kiirettä. Päätin ottaa kentältä ylihinnoitellun taksin kohti Pathum Thania ja Rangsit Universityä(RSU). Taksikuski mutisi, ähki, heitteli mun kuittia ja karttaa ympäri autoa ja hakkasi rattia teatraalisesti koko matkan ajan, kun ei tiennyt mihin mut pitää viedä ja oli turhautunut ja vihaisen oloinen.. Oli vaikea auttaa häntä, kun puhelimeni netti ei toiminut enkä myöskään pystynyt soittaa mihinkään koska DNA :Ddddddd. Olimme kuskin kanssa koko matkan hiljaa ja välillä hiljaisuuden keskeltä kuului "I don't knoooooow" eli siis sillä ei ollut hajuakaan siitä mihin mut pitää viedä. Niin joo, sanoi se kerran vihaisesti myös että THIS IS NOT BANGKOK. Honey, I know, ja mä kyllä sanoin siitä. Lopulta kuitenkin löytyi ensiksi Rangsit University ja lopulta myös Inter Resident. Oonan painavat laukut lensi ulos autosta ja kuski lähti talla pohjassa takaisin lentokentälle. Kieltämättä ajattelin että tässäpä oli oikein vieraanvarainen ja iloinen vastaanotto. 

Ensimmäinen päivä oli kyllä ihan saapumishetkestä lähtien bookattu täyteen, ja ajattelinkin jo jossain vaiheessa että mahdanko selvitä päivästä hengissä. Lentoväsymys ja kuumuus kun verottivat aika lailla.

Ensiksi puolilta päivin tapasin RSU:n hoitoalan kansainvälisyyskoordinaattorin (kuulostipa muuten tyhmältä suomeksi sanottuna). Hän vei minut kampuksella käymään, söimme lounasta yhdessä ja katsoimme läpi tulevan harjoitteluohjelmani. Päivät tulevat olemaan pitkiä, sillä sairaalaan lähdetään yhteiskuljetuksella 6 aikaan aamulla, ja sieltä palataan noin klo 17-17:30. Ajattelin kirjoittaa harjoittelusta enemmän myöhemmin, mutta sen verran voin kyllä paljastaa, että odotan innolla ;)

Koordinaattori kertoi, että oli sopinut minulle illaksi tapaamisen turorin kanssa. Tutor näytti minulle lisää paikkoja kampuksella, mm. uima-altaan, lääkärin, salin ja paikan mistä bussi hakee harjoitteluun lähdettäessä. Lopulta tämä tutor ystävineen olivat päiväni pelastus, enkä olisi varmaan selvinnyt ilman heidän tukeaan. Huomasin nimittäin jo  lentokentällä Visa Electron -korttini kanssa ongelmia, mutta arvelin sen johtuvan automaatista. Myöhemmin huomasin että se ei tosissaan toimi ollenkaan, eli rahaa en saanut mistään. Teimme sitten hädässä ratkaisun siirtää rahaa Western Unionin kautta, jonne pystyy siirtämään rahaa ja josta sitten sain hakea rahat käteisellä siirtokoodin sekä passin avulla. Hyvä systeemi kyllä, ei siinä mitään. Tutor sitten tuli kanssani läheiseen ostoskeskukseen, Future Parkiin, jotta sain rahat haettua. Lisäksi hän toimi kielellisenä tukena puhelinliittymää ja puhelinta ostaessa, sillä myyjä ei oikein osannut englanniksi asioita minulle selittää. Päivä todella oli vienyt voimia ja energiaa, sillä illalla olin pomppaamassa korkean katukivetyksen päälle ja kaaduin polvilleni siihen, sillä voimia ei yksinkertaisesti ollut enää 😂 

Tämä päivä on mennyt huomattavasti paremmin. Hyvin nukutun yön jälkeen lähdin metsästämään aamupalaa ja hoidin vuokra-asiat kuntoon vuokraisännän kanssa, korttiasia tuli selväksi siten, että saan reissun aikana nostettua Frankin Isic -kortilla(joka on siis myös master card) rahaa. Tänään sain huoneeseeni wifi-reitittimen ja jääkaapin, eli kaikki asiat alkaa nyt loksahdella paikoilleen onneksi. 

Huone ei ole kovin kummoinen; sänky on kova ja eilen jo löysin kylppäristä torakan, mutta tavallaan tää on just sitä mitä tältä reissulta odotinkin. Rottakin näkyi juoksentelevan keksi suussa viereisen talon katolla.. Mutta oikeesti, miksi lähtisin toiselle puolelle maapalloa elämään esim. samanlaisessa asunnossa kuin asun Suomessa, syömään samaa ruokaa kuin Suomessa ja tekemään kaikki niinkuin teen Suomessa? Tää on sitä elämää, ja kaikki tää erilaisuus täällä kasvattaa ja opettaa mua.  

Nyt on aika lähtee päivällistämään tohon läheiselle torille, vesi herähtää kielelle jo pelkästä ajatuksesta. Loppuun viel muutama tänään räpsitty kuva.. 

TOODALOO! 😘