Matka alkoi Seinäjoen rautatieasemalta keskiviikkona 28.elokuuta. Lähtö oli aika haikeaa, mutta olemme odottaneet reissua kuitenkin niin innolla, että kovin kauaa ei lähdön jälkeen ollut paha mieli. Molemmilla oli isot laukut(kuitenkin alle 23kg!!) lisäksi minulla lentolaukku ja käsilaukku, Helillä iso reppu ja kameralaukku. Näiden kantamusten kanssa sitten ensin Seinäjoelta junalla Riihimäelle, jossa junan vaihto. Junan vaihto ei ole koskaan ollut niin haastavaa, kun jouduimme raahata painavia laukkuja mukanamme portaita ylös(hissikin tietysti olisi ollut...) Taisi siinä muutama naurunräkätys päästä ja tietysti ihmisiltä saimme lukuisia ihmetteleviä katseita. Riihimäeltä juna vei meidät Lahteen, jossa saimme yöpyä Helin siskon ja tämän perheen luona.
Oikeastaan emme juurikaan ehtinyt nukkua yöllä, kun herätys oli jo kello 4. Silmät ristissä lukuisien laukkujen kanssa tallasimme yösijalta kohti bussiasemaa, josta bussi vei meidät Helsinki-Vantaan lentokentälle. Olimme onneksi lentokentällä tarpeeksi ajoissa, sillä siellä oli jo aika paljon ihmisiä, vaikka oli niin varhaista. Tsekkaukset ja turvatarkastukset menivät hyvin. Kentällä ehdimme jonkun aikaa odotella ennen lennon lähtöä. Tietysti pakolliset lentokenttäkuvatkin oli otettava:
Lento lähti ajallaan klo 8:10 ja oli perillä Amsterdamissa jopa aiemmin kun oli tarkoitus. Amsterdamin kentällä menimme laukkujen löytämisen jälkeen ensimmäisenä kyselemään junalippuja Zwolleen. Mies, jolta junaliput ostimme, näytti siltä, ettei voisi vähempää asiakaspalvelu kiinnostaa. Aika inhottava ensikontakti hollantilaiseen asiakaspalveluun, mutta täytyy sen sijaan antaa pisteitä junasysteemille: junia tuli ja lähti puolen tunnin välein ja jopa useammin lentokentän alla. Mahtavaa: ei tarvinnut mennä esim. bussilla ensin rautatieasemalle ja sitten vasta junaan, vaan junalle ja junalta lentokentälle pääsi nopeasti liukuportaita!! Miten kätevä vastaava systeemi olisi myös Suomessa! Lisäksi Zwolleen meni suora yhteys, ei vaihtoja. LUKSUSTA! Matka maksoi n. 30 euroa. Elättelimme tietysti toiveita muhkeista opiskelija-alennuksista, mutta myöhemmin saimme huomata, että se on turha toivo.
Junamatka alkoi pikaisen kentällä syömisen jälkeen. Oli mielenkiintoista raahata laukut ahtaaseen junaan, joka ei todella ollut tarkoitettu ihmisille, jotka tulevat neljän kuukauden tavarat mukanaan junalla matkustelemaan. Matkalaukkumme veivät ehkä hieman sallittua enemmän tilaa. Tässä todiste:
Junamatka meni kuitenkin ilmeestä päätellen hyvin:
Zwollen rautatieasemalle päästyämme oli taas aika raahata laukkuja portaita ylös. Heliäkin ainakin vielä hymyilytti:
Hauskinta laukkujen kanssa portaita noustessa oli se, että eräs mukava hollantilaisherra(ainakin 60v) katsoi touhuamme hetken aikaa ja rupesi sitten kantamaan kanssamme laukkuja ylös portaita. Emme voineet kuin nauraa ja samaan hengenvetoon kiitellä miestä. Ylös päästessämme huomasimme, että käytössä olisi jälleen ollut myös hissi.... Noo näitä sattuu!
Lähdimme asemalta käppäilemään paikkaan, josta meidät tulisi hakemaan ulkomaalaisten opiskelijoiden pick-up service. Eipä aikaakaan kun kaksi oikein mukavannäköistä nuorta miestä(opiskelijoita hekin) tulivat (ILMASTOIDULLA!!!!) pakettiautolla meitä ja kolmea samaan aikaan saapunutta espanjalaista hakemaan. Menimme autolla Windesheimin yliopistolle, jossa saimme pikaisen infon koulusta ja ilmoittauduimme kouluun. Meidän pitää ilmoittaa Zwollessa asumisestamme myös Zwollen kaupungille, sillä he haluavat laskea kuinka paljon kansainvälisiä opiskelijoita asuu Zwollessa syksyn ja vuoden aikana. Infosta päällimmäisenä jäi hyvä ja positiivinen kuva. Tuntui, että meitä ollaan odotettu ja meidät otetaan hyvillä mielin vastaan. Ainoa negatiivinen asia oli jo mainitsemissani opiskelija-alennuksissa: niitä ei siis ole. Ulkomaalaiset opiskelijat eivät saa opiskelija-alennuksia, joten kuulemma ainoa mahdollisuus on matkustaa hollantilaisen opiskelijan kanssa, joka saa tuoda mukanaan 2 kanssamatkustajaa. No, se niistä alennuksista.
Koululta lähdimme kahden muun opiskelijan kanssa autolla Leliestraatille, eli paikkaan, missä tulemme asumaan seuraavat neljä kuukautta. Leliestraat on korkea kerrostalo ja täynnä opiskelija-asuntoja. Saimme ensimmäisenä avaimet käteen ja saimme vihdoin viedä laukut pois käsistämme, minkä jälkeen kävimme kirjoittamassa vuokrasopimukset. Sopimusten kirjoittamisen jälkeen lähdimme samantien metsästämään ruokakauppaa ja jonkinlaista tavarakauppaa, kun kämpässämme ei kirjaimellisesti ollut muutakuin valo. Kävelimme illan aikana vähintään 10 kilometriä etsiskellen ja tutkiskellen, välissä piti käydä syömässäkin. Monenlaisten mutkien jälkeen löysimme ruokaa ja kaikki tarvittavat tavarat. Lakanatkin löytyivät mieluisen värisinä, joten oli mukava ruveta illalla nukkumaan. Tässä muutama kuva kämpästä:
Kumpi sänky on Oonan, kumpi Helin? ;)
Asunto on aika vaatimaton, mutta täälä on kaikki tarvittava. Henkilökohtaisesti odotin jotain paljon pahempaa. No, illan aikana kauppareissujen jälkeen viimeisillä voimilla siivosimme, tiskasimme ja purimme tavarat kaappeihin. Saimme asunnosta ihan mukavannäköisen kivoilla lakanoilla, limenvihreällä vessan matolla ja värikkäillä käsipyyhkeillä. Tarkoitus olisi vielä ostaa pari mattoa, ettei tarvitse paljain jaloin kylmällä lattialla tassutella. Oltuamme lähes 24 tuntia hereillä, oli aika mennä unten maille.
Ja kyllä se uni sitten maittoikin. Kovin kovaa meteliä ei yön aikana ollut. Heräsimme pitkien yöunien jälkeen ja keitimme kaurapuuroa aamupalaksi. Aamupalan jälkeen lähdimme etsimään koulua toivossa ostaa polkupyörät. Hollanti on todellinen pyöräilymaa, täällä on polkupyöräilijöille omat väylät autoilijoiden seassa. Tässä hieman kuvia matkaltamme koululle:
Helin hiutut halusivat kuvaan:)
Matka oli aika pitkä. Täälä on vielä aika kuuma, ja ilmastokin toki on erilainen. Pääsimme koululle asti, mutta pyöriä emme saaneet, kun paikka, mistä niitä saattoi ostaa, oli kiinni. Lähdimme koululta kävellen kaupungille. Meidän täytyi ostaa Media Markt-nimisestä kaupasta reititin asunnossamme olevaan modeemiin, jotta molemmat saisivat käyttää nettiä koneellaan. Tietokonetermejä tuntematta oli aika hankalaa selittää liikkeessä englanniksi mitä olimme vailla. Onneksi myyjä ymmärsi hyvin ja pääsimme lähtemään reitittimen kanssa kotia kohti. Nyt toimii netti ja bloggaaminen ja facebookin käyttö onnistuu. IHANAA(ei sillä, että vierotusoireita netistä olisi ollut....)!
Maanantaina alkaa koulu. Mukavaa ja jännittävää. Saa nähdä, minkälaista opiskelua täälä harrastetaan!
Seuraavaan kertaan!
-Oona
