Onervan maailmanvalloitus: Mitä täällä tapahtuu TOP 10

Hola errrrrrbody!

Teen tän postauksen nyt hiukan eri tavalla, säästäen omaa ja myös teidän aikaanne(ettei tartte ihan kaikkia yksityiskohtaisia jaaritteluja lukea). Eli pidemmittä puheitta let's do this shit: TOP 10 countdown niistä mainitsemisen arvoisista jutskista, mitä on tässä parin viikon aikana tapahtunut.

SIJALLA 10: Uima-altaan valloitus suomalaisella sisulla
Niin. En tiennyt tästä, mutta tässä ihan lähimaastossa on mesta, jossa on uima-allas(ja aurinkotuolit of course) jossa EI KÄY KETÄÄN! Paitsi me valkopunaiset suomalaiset eräänä kauniina sunnuntaipäivänä. Reilun 300 thb hintaan sai löllötellä altaalla vaikka koko päivän feat pumpattavat vesileluflamingot ja -donitsit. Paikka oli todella siisti ja kiva, mutta markkinointi tai jokin muu oli ilmeisesti mennyt todella pieleen, kun väkeä ei sinäkään päivänä ollut meidän lisäksi kuin muutama hassu ihminen. Eli käytännössä meillä oli sielä meneillään ihan privaatti poolpartyt joissa vaan oli pari kuokkavierasta. Hauskaa oli ja ihanan rentouttavaa ja musiikki pauhasi myös, mikä oli plussaa. Seuranain oli siis lajitovereita Suomesta, joihin olen koulupuuhastelujen kautta tutustunut. Mesta oli nimeltään FITPARC, joka sijaitsee tosiaan ihan muutamien kilometrien säteellä asunnoltani: perfecto!

Tyylillä!

SIJALLA 9: Ensimmäinen oppitunti yliopistolla
Vastoin meikäläisen learning agreementia, olen tässä nyt osallistunut kurssille, joka kertoo Thaimaan sosiaali-ja terveysjärjestelmästä. Kurssista pakko sanoa sen verran, että opettaja amerikassa useita vuosia asuneena puhui aivan mahtavaa englantia. Lisäksi oli mielenkiintoista seurata hänen opetustaan, sillä se oli oikeasti ei-väsyttävää kuunneltavaa(yleensä nukun tunnilla). Eli mahtis juttu! Ja tosiaan kun oppitunnille yliopistolle täällä mennään, koulupukuswagia en voinut enää vältellä. Oli siis vihdoin aika rokata koulupukua, joka siis meni kyllä sekin ihan mönkään. 😂😂

Kerron nyt kaikki mikä tässä kuvassa oli väärin: Eli liian lyhyt hame(yliopistolla kyllä näkyy jos jonkinmoisia elimenvilauttelumekkoja, mutta HOITAJA ei saa käyttää), flipflopit(en muistanut et koulus ei saa käyttää niitä, sori oikeesti), vyö(pitäis olla koulun oma??) ja sää(pitäis olla aurinkoista).

SIJALLA 8: Yllätys vanhainkodilla
Olen päässyt viime viikkojen aikana tutustumaan thaimaalaiseen vanhainkotiin. Kunnallisissa sairaaloissa pyörimisten jälkeen en oikeastaan enää odottanut vanhainkotivisiittiä oikein innolla, jollain tapaa ehkä jopa pelkäsin sinne menoa, koska ei tiennyt yhtään minkälaista kohtelua siellä mummat ja paapat saa. MUTTA. Olin väärässä, niin väärässä ja ennakkoluuloni ihan turhia. Vanhainkotivisiitit olivat täynnä hampaatonta naurua, aktiviteettejä, aurinkoa ja Oonaa yrittämässä ymmärtää ja puhua thain kieltä. Vanhainkodilta ei ole juurikaan kuvia, koska opettaja kielsi minua kuvaamasta asukkaita(niinkun nyt olisin edes mennyt kuvaamaan ihmisiä). Vanhainkoti sijaitsi IHANASSA ympäristössä, poissa kaupungin hälystä ja kauniilla paikalla. Hyvin hoidetuissa puutarhoissa kukat kukkivat ja rakennukset joissa vanhukset asuivat oli maalattu kaikilla sateenkaaren väreillä. Asukkaat asuivat isoissa naisten ja miesten rakennuksissa, joissa oli petejä vierekkäin ja kaikilla yhteinen vessa-ja suihkutila. Tiedän, moisista pyritään pääsemään Suomessa eroon, kunnioittaen asiakkaiden yksityisyyttä. Mutta näissä isoissa saleissa vanhukset keskustelivat keskenään, eivätkä olleet yksin. Eli en sitten loppuviimein pitänyt hirveän pahana sitä, että sielä nukuttiin kuin leirikeskuksessa konsanaan.

Yliopistomme opiskelijat olivat keksineet kaikenlaista aktiviteettia vanhuksille, kuten tuolijumppaa sun muuta hauskaa. Vanhukset oikeasti lähtivät siihen mukaan ja heillä oli todella hauskaa. Ilmapiiri oli todella kannustava ja iloinen, itsekin nauroin niin paljon että melki tuli tippa linssiin. En tiiä tiiättekö tunteen, mut siis olin jotenkin niin iloisesti helpottunut siitä, että vanhuksilla oikeesti oli kaikki hyvin.

Eräänä päivänä opettaja pyysi minua menemään kiertämään vanhainkodin aluetta sillä välin kun hän kokoustaa thaiopiskelijoiden kanssa.(Syy miksi minut haluttiin pois oli se, että opiskelijat olivat unohtaneet joitain tärkeitä juttuja koululle, ja opettaja oli joutunut tuomaan ne itse vanhainkodille, mistä opettaja oli pettynyt ja halusi nyt pitää saarnan opiskelijoille. Tokikaan minä en tiedä tätä, koska tärkeintä oli kulttuuriin kuuluvasti säilyttää kulissit. Satuin vaan kuulemaan tämän ennen kuin opettaja käski minun poistua paikalta). No, sillä välin kun opiskelijat kuulivat kunniaansa, minä kiertelin aluetta siihen asti, kunnes oli pakko istua varjon puolelle. Siinä sitten istuskellessani eräs mummeli tuli juttelemaan, tokikaan mulla ei ollut mitään hajua siitä mitä hän puhui. Minä kuitenkin lähdin hänen kanssaan kävelylle aurinkovarjon alla ympäri aluetta, ja siinä hän juttelli kaikenlaista ja minä kuuntelin. Se oli jotenkin niin ihana hetki, ja muistan sen varmasti aina.

SIJALLA 7: Käynti aidossa thaimaalaisessa kodissa.
Gerontologian harjoitteluuni on kuulunut myös kotikäyntejä, joissa olen päässyt tutustumaan oikeisiin paikallisiin ihmisiin ja päässyt sisään heidän oikeisiin thaimaalaisiin koteihinsa. Hotellielämä ei luonnollisestikaan kerro mitään oikeasta elämästä, mutta tämän ainutkertaisen kokemuksen vuoksi tiedän nyt millaisia normaalien ihmisten kodit ovat. Sen enempää asiakkaista puhumatta, kodit olivat huonosta kunnostaan huolimatta toki siistejä. Kaikissa ei kyllä ollut lattiaa, vaan ihan maa oli lattiana. Kaikissa kodeissa ei ollut lasi-ikkunoita, vaan ainoastaan luukut jotka saa tarvittaessa kiinni. Mutta vaikka ihmisillä ei ollut niin paljoa, he olivat silti iloisia ja tyytyväisiä tilanteeseensa. Mikä pisti myös minut miettimään asioita. Se tavara ei vaan yksinkertaisesti tee onnelliseksi.

Iloinen Oona, kun eka harkka saatu päätökseen.

SIJALLA 6: Air Asia ja kansikuvastuertit
Jos käppäilee enemmänkin kaupunkialueilla, törmää varmasti jossain kohtaa Air Asianin mainoksiin. Niissä komeilee aina mahdollisimman vaaleaihoiset ja kauniit aasialaiset ihmiset, jotka hymyillen myyvät sinulle mahtavaa lentokokemusta. MINÄ KOIN SEN! Noustessani Krabin kentällä koneeseen huonosti nukutun yön jälkeen, sain todellisen herätyksen kun huomasin että cabin crew koostui enimmäkseen miehistä tällä kertaa. Ja juuri niistä kansikuvamiehistä, mitä Air Asian mainoksissakin on. Ai että. Kaikki oli täydellistä: univormut olivat kokomustat punaisilla yksityiskohdilla. Miehet iloisesti hymyillen toivottivat tervetulleiksi lennolle. Ei tästä aiheesta nyt oikeastaan voi enää muuta kirjoittaa, mutta kerrankin oli lennolla iloa myös silmille, sillä olen aina ajatellut että tällainen cabin crew on vain mainoksissa.

My life be like...

SIJALLA 5: Ensimmäinen yö dorm-roomissa
Huonosti nukutusta yöstä puheen ollen listalleni pääsee myös elämäni ensimmäinen dorm room-yöni. Päätin kokeilla, sillä tämä kyseinen dorm oli saanut hyvät arvostelut netissä ja oli oikeasti halpa. Kokemus yllätti positiivisesti siinä mielessä, että olin kuvitellut että dormit ovat aina ihan hirveitä bilemestoja missä kukaan ei nuku. Tämä oli mixed dorm, eli samassa oli sekä naisia että miehiä. Minulla oli pieni makuusoppi, jossa oli verho "ovena". Lukollinen kaappi löytyi myös, mihin sai sitten tavarat laitettua lukkojen taakse kun lähti huoneesta. Eli ihan mukiinmenevää, vaikka en siitä mitenkään hirveän paljon loppu viimein nauttinutkaan. Ja näppärimmät tietysti huomaavat että pari kappaletta sitten ylistin sitä, kun vanhukset asuivat samassa tilassa yhdessä. NIIN, thaimaalaiset ihmiset ei ole niin yksityisiä ja yksinolosta nauttivia ihmisiä kuin esimerkiksi suomalaiset. Jengi täällä menee joka paikkaan yhdessä ja syöminen yksin on outoa. Minä rakastan yksinoloa siinä missä toki yhdessäoloakin. Nukun joka tapauksessa paremmin, kun tiedän ettei ympärilläni oli 11 muuta ihmistä samaan aikaan. Mutta saapahan sanoa kokeilleensa, enkä sano ettenkö koskaan tekisi samaa uudestaan.

Aika kummallinen allas, eikö vain? Vihreät laatat ei taida olla paras vaihtoehto uima-altaalle.

SIJALLA 4: Phi Phi ja kadonneet rahasummat
Tuli tosiaan tehtyä reissu Koh Phi Phille, tälle kuuluisalle bileparatiisisaarelle. Itsellä kyllä päämääränä ei ollut olla koko lomaa kännissä, neonvärinen toppi ja shortsit päällä viinasanko kainalossa kiikkuen, mutta sana paratiisi vie minua aina, joten siksi Phi Phi. Majoituksen ja lennot tosiaan bookkasin aika hyvissä ajoin, mutta kalliiksihan ne tuli. Olin käyttänyt about 300 euroa jo ennen reissua(lennot 100€ ja majoitus 200€/3yötä). Majoituksen valinta oli aluksi tarkoitus tehdä mahdollisimman halvaksi, mutta vähän siinä arvosteluja lukiessani tajusin, että en kyllä halua viettää lomaani torakoita ja luteita metsästäen ja kuumuusahdistuksissani huonosti nukkuen. Joten valitsin kalliin hotellin. Enkä kadu yhtään.

Matka Phi Phille alkoi Don Mueangin kentältä lentäen Krabille ja Krabilta laivalla Phi Phin Don -saarelle. Laivareissun aikana ihoni paloi, mikä sitten tietysti hiukan rajoitti olemista ja elämistä reissun aikana.

Phi Phi oli kaunis, mutta KALLLIS. En tehnyt maksullisia retkiä, en ryypännyt enkä shoppaillut, eli käytännössä seisoin paikallani koko reissun ja rahaa meni silti ihan törkeästi. En kyllä käsitä mihin. Mutta toki ruokakin oli monin kerroin kalliimpaa kuin esim. täällä Pathum Thanissa. No, tulipahan käytyä!

Tämä kuva on siis rannalta. Yritin ottaa selfietä, mut toi muija oikeesti halus takapuolineen olla mukana joten siinä hän nyt on. Joka kuvassa 😅

Mulla oli siis villa ihan kokonaan mulle, josta oli ihanat näköalat rantaan. Kallista, mutta elämä on.

SIJALLA 3: Vuorikiipeily ja viidakkoseikkailut
Phi Phillä tuli tosiaan harrastettua terveellistä elämää. Eräänä aamuna otin aamulenkiksi kiivetä Viewpointille. Pidempi reitti oli sellainen about 4 kilometriä, enimmäkseen ylämäkinousua. Oli lyhyempiäkin reittejä, mitkä sitten olivat porrastouhuja. Kuuma tuli ja hikosin kuin porsas, mutta kauniit maisemat ovat aina kiipeilyn arvoisia.

Viewpoint aamutuimaan

Siinä vähän kuvaa maastosta Tonsai beachilta Long beachille. 😅

Tuli myös seikkailtua viidakossa. Phi Phin Tonsai beachilta(eli siltä missä itse majailin) oli noin 15 minuutin kävelymatka viereiselle Long beachille. Aluksi matka olikin ihan miellyttävä ja helppo, mutta kun päästiin vähän enemmän viidakkoon, vaikeusastetta tuli lisää. Siinä sitä sitten liaanien varassa kuin Tarzan konsanaan yritettiin päästä kiipeilemään vaikeakulkuisessa maastossa. Esteettömyysarvosanaksi annan kyllä -5 😂 Tuli sitä viidakkotouhuillessa tavattua varaanikin, jota itse asiassa aluksi luulin käärmeeksi ja säikähdin toden teolla. Tuollakun ei koskaan tiedä mikä sielä kaislikossa oikein suhisee!

SIJALLA 2: Suomiravintolan muovipiirakka.
Krabilla tuli vihdoin tehtyä se, mitä niin kovasti olen aina vastaan eli mentyä Suomiravintolaan. Kyseessä oli Jenny's-niminen paikka, jos jotain kiinnostaa. Olin syönyt normaalin thaikkuillallisen thaikkuravintolassa, joten suunnitelmana oli vain jälkkäri, ja koska ravintola mainosti itseään viinipaikkana, lasillinen viiniä. Tarkemmin tutkaillessani ravintolan drinkkilistaa, huomasin että listalle oli myös eksynyt ihan normisiideriä, joka sitten lopulta vei voiton. En ole saanut koko reissulla siideriä, joten kylläpä se maistuikin. Jälkkäriksi otin mustikkapiirakan, koska ajattelin että sikälimikäli omistaja on tosiaan suomalainen, ehkä hän on tehnyt piirakat itse ja se maistuu oikeasti hyvältä. OLIN VÄÄRÄSSÄ. Piirakka oli puoliraakaa ja oikeasti ihan liian makeaa eikä yhtään sitä, mitkä odotukset mulla sitä kohtaan oli. Kaiken lisäksi löysin palan muovia piirakan sisältä. Ravintola tarjoutui toki antamaan uuden jälkkärin/juoman, mutta siinä vaiheessa en kyllä halunnut enää palaakaan sitä paskaa mistä joutuisin hetken päästä maksamaan itseni kipeäksi. Eli oli kyllä pettymys, mikä tosiaan vahvisti käsitystäni siitä että SYÖKÄÄ HYVÄT IHMISET MAASSA MAAN TAVALLA.

Tässä tämä tuhoon tuomittu mustikkapiirakka. Yök.

Vähä siiiireriä vähä!

Tää on Thaikkuravintolasta, ja nää oli ihan SAAAKELIN hyviä.

SIJALLA 1: Vaivaan kuin vaivaan
Aloin saada pissatulehduksen(olkaa hyvät tiedosta)oireita PhiPhi/Krabin matkallani, joten miettiessäni mitä tehdä asialle päätin käydä kysäisemässä apua apteekista. Kävelin apteekkiin, kysyin myykö ne käsikauppana antibiootteja. Tottahan he myivät, kysyi vaan ennen myymistä että olenko allerginen millekään antibiootille. Tässä on ihmiset yksi erittäin suuri syy monien muiden ohella siihen miksi antibioottiresistenssejä bakteereita maailmassa syntyy: ihmisille myydään tiskiltä suoraan antibiootteja tutkimatta sen koommin, mikä syy oireille todellisuudessa on. Ja se pitäisi ilman muuta lopettaa. No, ostin ab-kuurin koska tiesin mikä minua vaivaa, mutta monet varmasti ostavat antibiootteja johonkin sellaiseen mihinkä niitä ei oikeasti lääkäri määräisi, ja napsivat lääkkeitä milloin sattuu ja lopettavat kuurin kesken.

EKSTRANA: Lauantaina aion suunnata Bangkokiin ja tehdä jotain erittäin tylsää jännää, nimittäin käydä äänestämässä. Rakkaassa Suomessamme on meneilllään vaalikuhinat, ja ajattelin sitten että ehkäpä kokeilen nyt miltä tuntuu äänestää kaukana kotoa, koska sellainenkin mahdollisuus on olemassa. Tuskinpa koskaan muulloin tulee tilaisuutta kokeilla. Izz gon' be FUN! 😉

Sain Krabilla uuden ystävän. Hän seurasi minua ja tuijotti.

Tsunamivaara

Krabilta.

Krabilta, vesisadetouhuja.

Tää kuva on pikselimössö, koska en uskaltanut mennä lähemmäs. Tää on siis kuvattu mun kämpän viereiseltä käytävältä, että tällasiakin kavereita täällä.

Ihan asiasta poiketen käytiin yhen frendin kanssa viettämässä hauska ilta Sky on 20-nimisessä ihan uudessa skybarissa. Ei niin korkealla, mutta ihana paikka silti. Kivaa ruokaa ja hyviä juomia.