Eksyksissä muttei kuitenkaan

Hellurei ja hellät tunteet! (Lienee rakastavaisten päivän korvilla ihan sosiaalisesti hyväksyttävä tervehdys, eikö niin?)

Olin peloissani viikolla, kun mietin että mulla ei oo mitään tekemistä suunniteltu viikonlopuksi eikä lippuja varattu  mihinkään ja kaikki tekee jotain ja ahdistus. Mutta kun viikonloppu koitti, ja varsinkin nyt jälkeenpäin katseltuna sitä tekemistä kyllä ihan riitti tarpeeksi, vähän pitää vain aivojaan käyttää. Täällä ei kyllä varmasti tule ikinä tylsää, pinky promise! 

Perjantaina töiden jälkeen tuli oikeastaan vain siivottua ja pestyä pyykkiä(koska työvaatteet pitää pestä itse, yök......) Työviikko meni hyvin, oon tosi innoissani tästä uudesta osastosta missä oon, se on miesten semi-icu(ICU=intensive care unit), eli melkein tehohoitoa muttei kuitenkaan(mitä se ikinä sitten tarkoittaakaan). On ihanaa, että on kerrankin harkkapaikka, jossa saa oikeesti tehdä jotain ja mikä tärkeintä, on edes pikkusen sairaanhoitajafiilis. SIIS AIVAN HUIPPUA! Ja siis tärkeetä on tietysti myös se että viihtyy harkassa, ja mä kyllä viihdyn. Kieli on edelleen toki ongelmana, mutta monet naurut saatiin viime viikolla siitä, kun toinen joutui selittää sata kertaa mitä tarkoittaa, ja sitten kun lopulta lamppu syttyi ja tuli tää "aaaaaaaaaaa nyt mä tajuun/tiiän!!!", niin se oli aika riemullinen fiilis 😁 Mullon onneksi kivoja tyttöjä mun kanssa samalla osastolla, ja opettajakin on tosi ihana joten all good everything. 

Näinkin voi juoda kolajuomansa, tiedättehän. No minähän aattelin että kun tää pussi kerran kesti ton limsankin, niin se solmittuna varmaan kestää vuotamatta laukussa. Ei kestä. Jää sulaa, ja tulee läpi ja kastelee koulupaperit, kalenterin, laukun ja vaatteetkin vielä. Mut oli virkistävä juoma toki. 

Siirtynen nyt sitten niin sanotusti busineksesta pleasuren puolelle. Lauantaina tapasin erään harkassa tapaamani kaverin BTS Skytrain-asemalla, koska tarkoituksenamme oli suunnata Bangkokiin Siriraj-sairaalan museoon, joka on siis täynnä oikeita ruumiita. Paikallinen Body Worlds -tyyppinen systeemi siis. Mua kiehtoo juuri tällaiset näyttelyt toooodella paljon, koska niissä on mahdollista oppia hiukan anatomiaa ja nähdä miltä esim. eri sairaudet näyttävät kehossa. Ja kyllä, voin myöntää olevani myös hiukan vinksahtanut. No, se museosuunnitelma kuopattiin hyvinkin pian, kun pääsimme perille ja ovella vartija sanoi museon olevan tänään kiinni. Tänä viikonloppuna juhlitaan Magha Puja -juhlaa, joka on tärkeä Buddhalaisuuden juhla. Harmitti toki hieman, mutta onneksi on helppo lähteä käymään katsastamassa museo myöhemmin uudestaan, kun asun niin "lähellä". Kerron kyllä sitten, kun olen vihdoin päässyt ovien läpi oikeesti katsomaaan mitä museo sisällään pitää. 

Täällä ei koskaan tuule. No sinä päivänä kun mä heitän heinähatun päähän ja lähen menee niin tuulee niin etten sitte lopulta voi käyttää hattua koko päivänä. Missä oli leuanaluskuminauha?

Siriraj-sairaala on sekä "rahvaan" mutta myös itse Kuninkaan sairaala ja aivan jäätävän iso laitos. Samassa syssyssä on myös yliopistoja, joissa opiskelee aiheeseen kuuluvasti tulevia lääkäreitä ja sairaanhoitajia, jotka sitten myöskin harjoittelevat sairaalassa. Sairaalalta suuntasimme läheisille markkinoille, jossa oli sitten lounaspaikkamme. Kävimme paikallisten keskuudessa suositussa sushiravitolassa jonka nimeä en tiedä, jos teistä jotain oikeesti kiinnostaa niin mä kaivan sen jostain sen tiedon xD Piti oikein pöytää jonottaa, koska ravintola oli tupaten täynnä. Oli ihanaa ruokaa, ja todella halpaa vielä kaiken lisäksi, eli aika hyvä kombo. Masut täynnä marssimme jokilaivasatamaan ja hyppäsimme paattiin, joka vei toispualjokkee Tha Maharaj:lle. Kaunis paikka, josta yllättäen löytyi myöskin markkinat. Ehkä mieleenpainuvin juttu mitä Tha Maharajsta jäi mieleen oli ERITTÄIN harvinainen valokuvanäyttely, missä oli esillä edesmenneen kuninkaan Rama IX:n valtakaudellaan ottamia valokuvia. Olimme todella mielissämme, että pääsimme katsomaan näyttelyä. Siellä en halunnut kuvata, koska hiljattain edesmennyt Kuningas on täällä jotain niin pyhää ja vaalittua, plus ajattelen, että vaikka keskimäärin kyllä kuvaan aika paljon kaikenlaista, niin joitain asioita ei vain kuvata, ne pitää kokea ja siten jäävät ikuisesti mieleen. 

Tha Maharajsta suuntasimme vielä käymään pyörimässä jo aiemmin blogiteksteissä mainituilla JJ-viikonloppumarkkinoilla, mutta kierros oli aika pikainen, kunhan kävimme pyörimässä ja hengailemassa. 

Aika artsya, eikös juu?

Meitä oli matkassa siis kolme yhteensä, että en syönyt yksin enkä kaksinkaan näitä.. Oli tässä kyllä silti aika paljon safkaa!

Vähän tuoretta mehua yhtäkkiii!

Makkarat sun muut poikineen

Tällasia viritelmiä on oikeesti tyyliin joka 10.metri, joten aina on tarjolla tuoretta hedelmää, IHANAA!

Tää kuva on Chatuchak-markkinoiden viereisestä puistosta, missä jengi otti lauantaina iltapäivästä elbaa. Mahtis tunnelma. 

Minituktuk 💗

CANDYSHOP

JJ:ltä lähdin kotiinpäin, jossa otin muutaman tunnin koomaukset ja mietin että mitä helkkaria sitä nyt sitten tekisi. Siinä sitten hetken pähkinöityäni päätin lähteä yömarkkinoille. Tiedän, markkinoita markkinoiden perään, mutta jotenkin markkinoilta saa aina niin hyvin irti kaikkea, saa kokea paikallista tunnelmaa ja samalla tehdä vaikka kivoja löytöjäkin. Nappasin siis iltamyöhään taksin kohti Liab Duan -markkinoita, jotka siis tapahtuvat aina yöaikaan, käsittääkseni joka päivä. Siinä olikin kivasti iltayölle tekemistä, nimittäin viihdyin sellaisen kolmisen tuntia kierrellen aluetta. Liab Duanissa hinnat olivat paljon halvempia kuin Chatuchakissa(tietty siis pitää siltikin tinkiä koska markkinoilla ei ole kiinteitä hintoja) ja tavara jotenkin paljon parempilaatuista. Tuli itsekin sitten shoppailtua vähän feikkiadidasta(älkää judgeatko), kameran kalansilmälinssi, lippis ja uudet arskat. Tää paikka täytyy kyllä ehdottomasti katsastaa joskus uudestaan, sillä huhujen mukaan näillä markkinoilla on ihan oivallinen baarielämäkin, tällä kertaa baarit vain olivat tämän em.uskonnollisen juhlan vuoksi kiinni. 

Harmi, ettei ollut mahdollista päästä kuvaamaan markkinoita yläilmoista, olis saanu hienon kuvan. Iso alue, jossa kaikilla myyntipisteillä palaa kirkkaita valoja. Mielettömän näköistä yötaivasta vasten.

Meinasin kuolla..(äiti aina tykkää kun aloitan lauseet näin, ku se on muutenkin koko ajan pelko perseessä et pärjäänkö täällä) Tuol markkinoilla oli pari paikkaa, missä oli tällaisia pikkuvauvoja. Ilmeisestikin siinä joko yritettiin myydä pentuja tai kerätä rahaa niiden kasvattamiseen. Toisessa paikassa ei saanut koskea pentuihin, mutta tässä paikassa sai koskea. OLISIN HALUNNU VIEDÄ KAIKKI KOTIIN, KOSKA OLEN PUPPYRESCUE!!

Ensimmäistä kertaa Thaimaassa mulla ei ollut niinku mitään hajua mitä söin päivälliseksi(tai no yölliseksi), koska kukaan tossa ravintolassa ei osannut englantia. Hyvää oli kuitenkin, täällä ihmiset vaa osaa ton maustamisen taidon.

Johonki tällaseen örkkiinki törmäsin, aika näyttävä.

Timanttinen lippalakki, mun uusi kaveri

Täs nää mun uuet "ADDUT".. Tervetuloa kokoelmaani, ystävät. Lupaan rakastaa teitä ihan yhtä paljon kuin aitojakin. 

Olin niin mahtavalla mielentilalla yömarkkinoilta kotiuduttuani, oli siis todellakin näkemisen arvoinen paikka, jos tykkää markkinatunnelmasta niinkuin mä. Make it rain!

Hyvin nukutun yön jälkeen herättyäni tajusin, että oli taas rutosti liikaa aikaa hukattavaksi, joten päätin lähteä hukkaamaan itseni Bangkokin Chinatowniin. Kotoa ensin taksilla BTS Skytrainille, jolla sitten liikuin satamaan josta löytyy jokilaiva joka veisi Chinatowniin. 

Uusi kalansilmä pääsi heti tositoimiin, tulee kyl kivoja kuvia. En tajuu  miten en oo aikasemmin tätäkään tajunnut. 

Oikein kunnon turistimeininkiä. 

Mulla ei ollut varsinaisesti mitään plääniä paikalle päästessäni, muutakuin viettää kiva päivä, nähdä paljon ja nauttia. Se on yleisesti ottaen aika hyvä päämäärä, ei pidä stressata liikaa. Joten lähdin sitten jalkaisin kulkemaan ympäri Chinatownia.. Sitä tavaran ja ihmisten määrää. Sitä ei oikeesti uskokaan eikä  mikään kuva edes pysty kertomaan. Jos luulet, että Suomessa joskus olet ollut ruuhkassa tai on ollut ahdistavan paljon ihmisiä, mielipiteesi muuttuu viimeistään vieraillessasi Chinatownissa. Siis se on ihan uskomatonta miten paljon kaikenlaista tavaraa laidasta laitaan voi olla, ruokaa löytyy kaikkea erilaista ja mitä vain ikinä tulee mieleen. Oli kyllä tillbehööri poikineen. Ja siis se tunne, kun oot tavallaan hukassa, kun sulla on tavallaan päämäärä mihin oot menossa, vaikkei ookaan. Sit ku et oikein enää muista, että ootko kävelly tätä kujaa pitkin jo, vai ootko taas eri paikassa ja et tiiä montako kertaa oot esimerkiksi kiertäny ympyrää. Eli oot niinku eksynyt muttet kuitenkaan, koska aina voit kysyy joltain jos et jotain löydä. Protip: älä kysy neuvoa taksikuskeilta koska ne ei tiiä ikinä mitään täällä, mikä on aika mielenkiintoista koska ne kuiteskin on taksikuskeja.

Lämmin ja ihana päivä Bangokin ytimessä

Välissä oli pakko tulla ahtailta käytäviltä hengähtämään, ja otinkin sitten tuktukin(ylihintaisen sellaisen) kohti Flower marketia. Aivan ihanaa, kukkia joka paikassa. Ja siis se tuoksu, kun kävelet kujia pitkin ja sen normi paskanhajun, mikä täällä aika usein vallitsee, sijaan haistat vaan ihania kukkien tuoksuja. Pysädyinkin muutaman kerran vain silmät kiinni tuoksuttelemaan. Markkinat olivat kyllä joka aistille herkkua. Harmi vain, että tämä paikka kukoistaa(sanan monessa merkityksessä) nimenomaan yöllä ja aamuyöllä, ja monet paikat eivät olleet edes auki. Kukkamarkkinoiden lisäksi eksyin pieneksi hetkeksi pyörimään Indiatowniin, jossa oli lisää väriloistetta. Kaikenlaisia pukuja, tiedättehän, oikein kunnon Bollywood tyylisiä, värikkäitä ja kimaltavia. Teki vaan mieli ostaa sellainen asu, mut se ei oo hirveen käytännöllinen joten jäi sitten sinne. Ja siis tuoksut olivat jälleen aivan mahtavat, suitsukkeiden, ruoan ja mausteiden tuoksut täyttivät ilman ja myös mun nenän. Parasta.  

Aivan sikaihania kukka-asetelmia löytyi monta kappaletta 

Aikani käppäiltyäni päätin lähteä kotimatkalle, samaa reittiä takaisin siis. Pienen välipysäkin tein Siam Squarelle, kun se sattui olemaan Skytrain reitin varrella. Huomasin kylläkin aika äkkiä, ettei mulla oo voimia enää vetää niitä ostoskeskuksia läpi, koska niitä on varmaan 10 ja niissä on todennäköisesti kaikki liikkeet mitä ikinä vaan maailmassa on olemassa. Kävin kuitenkin syömässä The Pizza Companylla. Oli pakko ottaa alkuruoaksi salaattia, koska täällä en oo viel syöny kertaakaan sellasta oikeeta tuoretta salaattisalaattia kun on tullut harrastettua ainoastaan tätä katukeittiömeininkiä, jossa tunnetusti vatsataudin riski vähenee mikäli syöt keitettyä/paistettua/kuumennettua ruokaa. Kyllähän mä toki oon syönyt hedelmiäkin, ja niissäkin aina riski piilee, mutta en mä kyllä voi elää 3 kk ilman mitään tuoretta. Kyllä teki hyvää, ja maistui kyllä tosi ihanalle pitkästä aikaa. Kyllä mä pizzaaki sitte söin vielä lisäksi, ettei vaan pääse laihtuun. Maha täynnä pizzaa lähdin pyörimään kohti kotia. A day well spent. 

Siam Square BTS-asemalta kuvattuna. 

Nappasin kuvan ostarin vessasta, siel oli siis ovissa tollasia kivoja tekstejä. 

Random liikennekuva ylätasolta. 

Pakko nyt vielä lisää loppuun tällanen kuva joka ei oikeestaan liity yhtään mihinkään, mutta siis olin yliopistolla kävelemässä yks ilta, ja siel oli sitten oikeen kunnon valaistukset päällä. Aivan uskomattoman hienon näköistä. 

Sori, kun tää teksti on niin rikkonaista. Tää viikonloppu on vaan ollu kokonaisuudessaan niin ylimääräinen muutenki, oon tehny ja nähny paljon kaikenlaista, joten silloinpa siitä tekstistäkin tulee tämmöstä. 

TOODALOO! 😚

Nopparat Rajathanee - ekat päivät

Morijesta moi!

Niinkuin jo otsikkokin sanoo, tämä teksti kertoo harjoittelun ekasta viikosta. Tämä on varmaankin ainoita kokonaisia postauksia harjoittelusta, koska haluan pitää tämän blogin pääasiallisesti mukavien reissujen ja ihanien kuvien ja hauskojen juttujen kerronta-alustana. Kirjoitan harjoittelusta erikseen koulutehtävänä harjoittelupäiväkirjaa, joten en myöskään siksi halua siitä tänne kovin paljon kirjoittaa..

Harjoittelua on nyt sitten tosiaan 3 päivää takana, eli ensimmäinen viikko. Fiilikset on vähintäänkin sekavat. Harjoittelupäivät venyvät tosiaan sellaisiksi noin 12h mittaisiksi kokonaisuudessaan, kun 1-1,5h ajellaan bussilla aamulla ja illalla. Sairaala sijaitsee siis aika kaukana Pathum Thanista ja Rangsit Universitystä. Aamulla lähdetään klo 6:00, ja takaisin mestoilla ollaan 17-18 aikaan. Todellisena yllätyksenä tuli se, että vaatteita ei vaihdeta sairaalassa, vaan samoilla kledjuilla tallataan kotoa sairaalan kautta takaisin kotiin, yök. Alla vähän kuvia asusta.

Ilmeeni kun odotan opettajaa saapuvaksi ja se on ruuhkan takii myöhässä.

Hoitajilla on pakko olla kaikilla valkoiset kengät, joten tässä ostos joka saattaa myös ainakin jollain lailla olla osallinen koettuihin jalkakipuihin.

Ihan hoitsuna

Tällainen hiusverkkojuttutsydeemi kuului kaikilla olla päässä. 

Kuumuus tuotti itselle ihan odotetusti vaikeutta ekojen päivien aikana. Sillä osastolla, missä itse olin ekan viikon, ei ollut ilmastointia kuin yhdessä huoneessa, johon pääsivät ihmiset joilla on vakuutus mallillaan. Itsekin välillä toki kävin sielläkin huoneessa avustamassa, mutta suurin osa ajasta meni potilasalueella, missä ei ollut ilmastointia. Jalat, ja erityisesti nilkat turposivat kuin mummon tekemä pullataikina, ja aikamoisia jalkakipujakin kyllä oli. Turposivat jopa niin paljon, että oli pakko lähteä yksi ilta ostamaan lisää tyynyjä sänkyyn, että saa yöksi jalat yläilmoihin. Samalla reissulla tuli napattua tämä kuva:

Oli ihana päästä kokeilemaan tätä kameran ominaisuutta toiminnassa. Kaupungin valot 💗

Päivän aikana ei ole kuin yksi tauko, tunnin ruokatauko klo 12. Sen aikana haetaan pikaisesti syötävät sairaalan ruokalasta(tai niinkuin me teimme, haimme seven elevenistä valmisruokaa), syödään ja kipitetään takaisin osastolle. Päivän aikana ei luonnollisestikaan pääse oikein kunnolla istumaan.

Itse osasto millä tämän ekan viikon vietin, oli aikuisten sisätautien osasto, jossa potilailla oli erilaisia sairauksia, diabetestä, keuhkosairauksia, aivoinfarkteja, sydän-ja verisuonisairauksia, syöpää, you name it. Suomen harjoitteluista poiketen opettaja oli läsnä koko ajan, eli opiskelijaryhmää(8 opiskelijaa) varten oli aina yksi opettaja mukana. Koin tämän todella hyvänä asiana, sillä opettaja on kykeneväinen selittämään, miksi jokin asia tehdään niin kuin se tehdään ja muutenkin potilastyön ohella käytiin läpi hoitotyöhön liittyvää teoriaa(jos siis olisin ymmärtänyt thaita, olis ollut hyvä). Mun mielestä toi opettajan läsnäolo vois olla jotain sellasta, mistä Suomi vois ottaa oppia.

Mutta joo, opiskelijoille määrättiin oma case assignment, ja tämän potilaan hoitoon perehdytään ja häntä hoidetaan sitten jopa useampia päiviä. Minulla oli yhteinen case erään thaiopiskelijan kanssa, joka puhui todella hyvää englantia. En valitettavasti voi kertoa yksityiskohtaisemmin casesta, mutta voin kertoa että nämä kolme päivää ei ollut mitenkään helppoja. Koin aika vahvoja tunteita kolmen päivän aikana, ja jos ei fyysisestikään, niin ei myöskään henkisesti ollut helppoa.

Kieli tuotti myös odotetusti vaikeuksia. On todella haastavaa kommunikoida potilaiden kanssa, kun ei osaa itse yhtään kieltä, eikä suurin osa potilaista puhu englantia sanaakaan. Aina kaikesta kuitenkin jotenkin selviää.

Pieniä "ongelmia" syntyi tilanteissa, joissa opettaja oli ensin selittänyt jotain asiaa opiskeijaryhmälle thaiksi(jota en pysty seuraamaan) ja jatkoi sitten englanniksi hetken ja kysyi "mitä mieltä Oona on asiasta?" tms, niin täytyy kyllä myöntää että tunsin itseni todella tyhmäksi välillä kun en osannut vastata, kun en oikeastaan edes ollut tajunnut kysyttyä kysymystä. Thaiaksentti on välillä todella vaikeaa ymmärtää. Tuli myös tilanne, missä mittasin verensokeria ja tulos näytti noin 300. Meinasin lentää perseelleni, mutta onneksi minulle sitten ystävällisesti selitettiin, että täällä verensokerin yksikkö mittareissa on mg%, jossa normaaliarvot liikkuvat siinä 80-200 välissä. Toki tällöin myös 300 on korkea. Täällä myöskin puhutaan ml:sta cc:nä, olen kyllä joskus kuullut jossain telkkuohjelmassa puhuttavan cc:nä, mutta siinä tilanteessa kun piti alkaa valmistella injektiota, oli kyllä pakko tarkistaa muutaman kerran asia uudelleen. Kaikkea tällaista pikkukivaa, mutta niihin onneksi oppii ajan kanssa. 

Olen päässyt tekemään kyllä kaikenlaista, mutta keskiviikkona siirryn osastolle jossa on vain miehiä, kiire ja vakavampia tapauksia, joten voi olla, että vetäydyn tekemisestä ainakin ekaksi viikoksi, katsoo sitten miten osastolla lähtee  menemään. Aina pitää kuitenkin pitää huoli siitä, että tekee itse sellaista mitä kokee, että uskaltaa tehdä ja osaa tehdä. Onneksi kuitenkin opettaja on koko ajan tukena.

Odotan innolla tulevia harkkaviikkoja, ja olen todella tyytyväinen siitä, että minulle oikeasti laitettiin kunnolliset osastot, missä olla ja että näkee ja kokee paljon kaikenlaista. Saatan tulevissa postauksissa muutamalla lausella mainita harjoittelusta, mutta tosiaan tästä lähin pyrin kirjoittamaan vain oppimispäiväkirjaa aiheesta.

Pakko näin sivumainintana vielä loppuun kertoa ihanasta kahvilasta, missä piipahdimme erään harkkapäivän jälkeen thaiopiskelijoiden kanssa.. Siis kahvila, Teddy's Time Cafe: täynnä nallekarhuja, joiden kanssa voi halailla vierailun aikana. Katsokaa vaikka:

Pienetkiin yksityiskohdat kuten lasinaluset ja leivässä olevat hammastikkulippulappuset ovat nalle-teemaisia. 

Aika ihanaa, etten sanoisi 😍

TOODALOOO! 😘

Koh Samed - pienen pieni pala paratiisia

Tsilirimpsisrallaa ja tervetuloa taas tänne Thaikkujuttujen pariin! 

Raskaan harjoitteluviikon jälkeen oli aika kaivaa rinkka kaapista, heittää bikinit, pyyhe ja aurinkorasva rinkan pohjalle ja lähteä matkalle kohti Koh Samedin saarta. En ollut ihan laskelmoinut tarkalleen, enkä oikeastaan edes katsonut kartasta mihinkä asti olen menossa. Luulin, että Koh Samed on lähellä Bangkokia, joten siinä oli tarpeeksi tietoa mulle 😀 Matkatessa matkan pituus tuli hiukan yllättäin.. 

Olemme rinkan kanssa kulkeneet vasta lyhyen matkan yhdessä, mutta hänestä on pienessä ajassa tullut minulle hyvin rakas verme. Oma pikku Osprey 💗

Lauantaiaamusta tosiaan lähdin vähän puolilla valoilla matkaan, kun edellisyönä meni myöhään taksia metsästäessä syrjäisemmällä alueella keskellä yötä. Nyt sanoessani näin lienee pakko myös selittää miksi olin siihen aikaan syrjäisellä alueella metsästämässä taksia.. Olimme perjantai-iltana uuden kaverini kanssa käymässä eräässä paikallisessa livemusiikkibaarissa, jonka jälkeen lähdimme käymään vielä hänen kaverinsa luona, joka asui siis aika kaukana kaikesta(Bangkokin alueella kuitenkin, mutta sekin on aika laaja käsite.) No sitten jossain vaiheessa rupesin haaveilemaan kotiinlähdöstä, kunnes aloin miettiä, että mistäköhän mahdollisesti saan taksin tähän aikaan yöstä(3am) täällä syrjäseudulla. Ei muutakun seisomaan tien varteen ja toivomaan parasta, nimittäin eihän täällä voi soittaa taksia samalla tavalla kuin Suomessa. Yritimme kokeilla Grabtaxi-sovellusta, mutta se ei toiminut.. Jännä tunne oli, kun ei ollut pienintäkään aavistusta siitä, että koska taksi tulee. Se olisi yhtä lailla voinut olla 2 minuuttia tai 2 h. No tuli siinä odoteltua sitten jokunen puoli tuntia lähes pilkko pimeässä. Kokemus taas sekin, vähän kyllä pelotti.

Tässä baari, jossa olimme perjantai-iltana aikaa viettämässä. Huippupaikka, mieletön tunnelma. Omistajana paikallinen vanhempi nainen, Melinda, joka oli myös itse lavalla laulamassa. Bändi soitti kaikkia klassikoita Hotel Californiasta kaiken maailman kantrilurituksiin. Aivan mieletöntä, ja kuten näkyy, paikka oli tupaten täynnä.

Tässä paikassa seisoskelin odottelemassa taksia. Ääninä vain kulkukoirien haukunta ja satunnaiset rasahdukset pimeistä puskista.. 

Nyt takas aiheeseen äkkiä, eli KOH SAMED BABY! Matkustus sinne tapahtui näin: otin taksin Pathum Thanista lähimmälle BTS Skytrain pysäkille( ~30 min, 200 tbh eli noin 5€), Sky Trainilla Bangkokin Ekkamain linkka-asemalle( BTS ~30 min, 42 tbh eli n. 1€), Ekkamailta 5 h bussimatka Ban Phen satamaan(~200tbh) ja tunnin lauttamatka Koh Samedille(50 tbh per suunta, eli päälle euron). 

Kyllä se on vanha ja ruosteinen bussi mikä perille vie, eikä mikää uus. No okei, pakko myöntää, että näillä kyydeillä 5h oli kyllä pikkiriikkisesti liikaa.  Istumalihaksia vaadittiin.

Kuva paattimatkalta, Koh Samed häämöttää edessäpäin.

No, perille päästyä ensimmäisenä alkoi turistin rahastus mikä  myös tarkoitti mulla hermojen kiristymistä. Tiesin, että saarella peritään luonnonpuistomaksu, mutta siis oikeasti. Ensimmäisenä turisti maksoi 20 tbh(0,50€) sataman ylläpitomaksua. Seuraavaksi oli etsittävä taksi jostain. No, länsimaalainen turisti maksoi 200 tbh, thaituristi alle 100tbh, mutta minkäs minä naamalleni mahdoin. Siinä on vähän paha lähteä inttämään mitään, muuten jää rannalle ruikuttamaan kirjaimellisesti kun satamassa kerran oltiin ehhehe.😂😂 Se siinä ehkä kaikista eniten ärsyttikin, että ei voi muuta tehdä kuin maksaa, omalle hotellille oli sen verran pitkä matka ettei sitä olisi voinut kävelläkään. Taksi vei tosiaan vielä läpi "tullista", jossa sitten maksettiin tämä 200tbh tätä luonnonpuistomaksua. Sitäkin tosiaan turisti maksoi 200 tbh, paikallinen maksoi alle 100 tbh,  mikä mielestäni on väärin koska yhtä lailla paikallinen ihminen kuluttaa sitä luonnonpuistoa kuin valkonaamakin. Nyt kun on itse asunut alueella, missä hinnat ovat hyvin halvempia kuin turistimestoissa, niin tuntuu kaikki niin kalliilta! Mutta joo, huoleni kaikkosivat sillä samalla sekunnilla kun tajusin hotellille päästessäni, minkälaiseen paratiisiin olin tullut. 

Hotelliksi oli lukuisista majapaikoista tällä kertaa valikoitunut Samed Ville Resort, joka ei ollut mikään halvimmasta päästä maja, mutta ei myöskään kalleimmasta päästä. Paikallisen varaussivuston kautta sai ihan hyvät hinnat. Otin siis bungalowin pariksi yöksi, joka tuli maksamaan n. 80 euroa yhteensä. Ajattelin, että saan asua torakoiden keskellä täällä omassa asunnossakin, että jospa nyt sitten asuminen olis loma-aikana edes siistiä. 

 Valkoista hiekkaa ja turkoosin sinistä vettä. 

Samed Ville Resortin puitteet olivat aivan uskomattoman hienot. Päätieltä(mihin taksi minut jätti) paikkaan pääsi ainoastaan kävellen lasketellen kauniisti aseteltua tiilipolkua pitkin, jota reunustivat palmut ja muu kasvusto. Heti kun metsän keskelle pääsi, huomasi kuinka ilma muuttui puhtaaksi ja joka hengityksellä keuhkot puhdistuivat kaupungin pölyistä. Polkua sai lasketella niinkin alas, kuin rantaan asti, ennenkuin löytyi hotellin vastaanottotiski. Vastaanottopoika sitten ystävällisesti näytti minut omalle bungalowille. Huone oli todella siisti, ei mikään luksus, mutta silti ihana. Kaikki tarvittava, eli vessa+suihku, PEHMEÄ sänky ja ilmastointi löytyi.  En tiedä miksi, mutta en löytänyt mistään kuvia bungalowin sisältä ja luulin kyllä oikeesti kuvanneeni kaiken.. 

Tällaisia pikku käytäviä oli ympäri isoa hotellialuetta..

Tässä kuitenkin näkyy maja ulkoa, oli siis kyseessä kaksoiskämppä. 😊

Saarella  nyt tosiaan tuli vietettyä lauantai-ilta, sunnuntai ja tänään maanantaina lähdin ajoissa kotimatkalle. Nukuin kuin vauva molemmat yöt, joten mitään jäätävää yöelämää ei tullut saarella harrastettua. Olikin tarkoitus lähteä rauhoittumaan, syömään hyvin ja keräilemään ekan harkkaviikon jälkeen ajatuksia. Jos nyt pitää jotain negatiivista sanoa turistin ryöstämisen lisäksi, niin henkilökunta oli aika nyrpeää ja elämäänsä kyllästyneen oloista ja paikalliset annokset olivat laimennettuja eli turistinnettuja versioita normaalista. 

Irtokukka+puupenkki= täydellinen kuva. 

Uima-allas chillailua.. 

Lisää kukkasia.. 

Ranta oli täydellinen. Puut olivat lähellä rantaa, joten oli helppo päästä suojaan. Itse olin Ao Wai -rannalla, joka oli yksi Samedin saaren rauhallisimmista rannoista.

Pikkuisia, joita löysin merestä uimareissuilla.

Kävin sunnuntaina veneretkellä saaren ympäri. Retken päätös oli auringonlaskun katselu, josta nappasin tämän kuvan. Ensin ajattelin että tuo mies on tiellä, mutta jälkeenpäin ajateltuna hän sopii kuvaan todella hyvin. Eli kiitos mies. 👄

Omaakiin naamaa vähän välillä, ettei aivan mee maisemakuviksi 😊

Lähdin kotimatkalle tänään maanantaina tosin aikaisin, heti aamupalan jälkeen. Kotimatka meni hyvin, mutta ei kommelluksitta. Jouduin nimittäin maksamaan taksista satamaan 400 tbh(eli tuplat siitä mitä maksoin tullessa), koska olin yksin ja jälleen tilanteessa jossa oli pakko ottaa taksi tai kävellä, kun muita ei ole, ja Koh Samedilla ei käytetä mittareita takseissa. Se kyllä latisti fiilikset ja hermoja koeteltiin heti aamusta. Sen jälkeen huomasin, että olin hukannut johonkin lautan paluulipun, joten sitä sitten lähdin ostamaan kiireen vilkkaa, että kerkiän äkkiä 9:00 lähtevään lauttaan.  Lauttamatka oli vähintäänkin mielenkiintoinen, sillä aamu oli todella sumuisa, eikä eteensä nähnyt melkein ollenkaan. Matkan varrella olikin sattunut jonkin sortin lauttaonnettomuuksia, ja meitä matkustajia käskettiin olla kuvaamatta jostain syystä x, joten en sitten viitsinyt kuvata. Siinä kyllä joku kiinalainen videokuvasi kaiken, kapinallinen.. Mutta tosiaan, joitain lauttoja oli jäänyt matkan varrelle, liekö tullut törmäys kiven tai toisen laivan kanssa sumun seassa. 

Ei siis nähnyt mitään. Ajattelin koko matkan ajan, että varmaan pian mekin törmätään johonkin tai vähintään ajetaan karille.

Kun vihdoin päästiin takaisin Ban Phen satamaan, hommasin itselleni kyydin minivanilla takaisin Ekkamaille. (Oli huomattavasti nopeampi ja saman hintainenkin). Matka taittui nopeasti. Ekkamailta taas Skytrainilla mahdollisimman lähelle Pathum Thania ja loput taksilla. 

Oli pakko ottaa kuva. Minibussimatkalla pysähdyimme huoltoasemalle tauolle, ja kävin vessassa. Tää oli mulle kyllä ihan tuttu juttu edellisiltä reissuilta, ei sillä että olis mitenkään mukavaa mutta kuitenkin, pissattua sai. Aattelin kuiteskin kuvata tän koska eihän tällasta Suomessa oo. Eli tonne reikään pissataan ja kaadetaan napolla vettä päälle!😀

Ilmeeni kun oksettava vessa. 

Matkan varrella oli tällaisia tietulleja. Tarkkaa maksua en tiedä ja kuski hoiti maksut, ihme kyllä. 

Ostin heinähatun 😌

Ekkamain BTS Skytrain asemalla. Nimensä mukaisesti juna kulkee siis korkealla. Luin jostain, että rakentaisivat raidetta jopa Pathum Thaniin asti, mutta se ei kyllä valmistu mun täälläoloaikana, eikä varmaan kyllä muutenkaan lähitulevaisuudessa koska paikallinen työtahti.. 

Viikonloppu oli mielestäni kaikista kommelluksista huolimatta onnistunut ja aika sujuva. Huomisen tiistain saan vielä thain kielisen orientaatiopäivän vuoksi levätä, ennenkuin on aika taas mennä työtä raskasta raatamaan 😉

TOODALOOO! 😘