Helin viimeinen ilta ja muita tunnelmia..

Tänään se nyt sitten tapahtui, eli mun rakas muruni Heli lähti takaisin kotosuomeen. Nämä kaks viikkoa on ollut niin parhautta kera hyvän ystävän, mutta nytten sitten jatketaan aivan yksikseen täällä puukenkämaassa. Fiilis on kuitenkin erittäin hyvä, sillä olen saanut tutustua uskomattoman ihaniin ihmisiin täällä ollessa. Ei pelota jäädä vieraaseen maahan yhtään. 

Sanoin Helille, kun aamulla vesisateessa matkasimme rautatieasemaa kohti, että hauskin tunne on se, kun tuntuu siltä, että jäisi kotiin, ja että Heli oli vaan lomalla mun luona. AIka jännä, että johonkin maahan voi kotiutua ja sopeutua näin nopeasti ja hyvin. 

Heli tuli koululle perjantaina sanomaan moikat meidän mahtaville luokkakavereille. He kaikki ovat niin ihania ihmisiä ja me ollaan saatu tosi hyvä vastaanotto heiltä. Kun Heli tuli käymään, luokkatoverit ojensivat Helille kotiinpaluulahjan( I mean: how sweet and lovely can people be!!) ja kortin. Eikä siinä vielä kaikki.. He antoivat myös minulle kortin ja suklaapatukan, vähän niinkuin lohdutukseksi, kun jään tänne yksin. Ja kortissa halusivat vain ilmoittaa, että jos on jotain mitä tarvitsen... Uskomattomia ihmisiä :) Kyllä siinä vain herkistyi: ei tällaista Suomessa tapahtuisi.. 

Koulun jälkeen aloimme valmistautumaan Helin viimeistä iltaa varten, eli tukka hyvin ja poskipunat poskille! SUN-mentorit veivät kaikki vaihtarit ensiksi pelaamaan SKITTLES:iä eli keilausta mutta todella kapeilla radoilla. Kuvat lienevät tähän väliin hyviä: 

Eli kyllä: tuo pieni puinen suikale oli se, mitä pitkin piti pallon mennä, jotta keiloja sai kumoon. Hankalaahan se oli, mutta pääasia kai oli hauskanpito, ja hauskaahan todella olikin. Jälleen meille tarjottiin yksi ilmainen drinkki. Kegelhuisissa oli muitakin tyypillisiä hollantilaisia pelejä ja tuli jotain niistäkin kokeiltua. 

Keilailuhulluttelun jälkeen lähdimme syömään The Flying Horseen. Tarjolla oli monenlaisia pastoja ja nuudeliruokia ja salaattia. Hyvää oli, jälleen kerran. Täällä maassa ei ole kyllä ruokaan tarvinut missään vaiheessa pettyä. Ruoan jälkeen alkoi ihan vapaa ohjelma. 

Helillä nyt oli viimeinen ilta, joten piti tehdä jotain spessua sen kunniaksi. Päätimme siis laulaa karaokea, ja mikäpä muukaan biisi kuin Britney Spearsin Oops I did it again. Nolasimme siis itsemme täysin, koska kumpikaan ei ole mitenkään hyvä laulamaan, mutta hauskaa oli ja tunteella vedettiin. Tässä todisteita:

Hahaa!! :D Ilta oli kyllä jälleen hauska vaikka olikin haikeaa. 

Aamulla nyt sitten vein kullanmuruni rautatieasemalle. Kyllä siinä pakostakin muutama kyynel kirposi. Onneksi nään hänet kuitenkin pian uudelleen! 

Kouluhommat alkavatkin olla aika mielenkiintoisessa vaiheessa tällä hetkellä. En tiedä mitenkä päin tässä olisi kaikkien tehtävien kanssa. Tulossa on siis näillä näkymin 2 Suomen opinnäytetyötä vastaavaa tehtävää, jotka periaatteessa teen kai yksin. Englanniksi. HUH! Näitä kahta projektia eteenpäin viedessä pitäisi myös suorittaa muut opinnot: kuten kielenopinnot, yhteiskuntaopinnot, etiikka ynnä muuta kivaa. Ehtiiköhän täällä muuta tehdä, kuin opiskella, saa nähdä? :D 

Syksystä ei siis todellakaan koulun puolesta ole tulossa mitenkään päin helppo, ja jos näistä tehtävistä selviän, voitte valita minut suoraa presidentiksi koska silloin taidan tietää ja osata kaiken. (Hah, vitsivitsi, en tykkää politiikasta!) Töitä pitää tehdä paljon paljon enemmän kuin Suomessa, mutta eipä ekstratyöstä koskaan ole mitään haittaakaan ollut. Sisua tarvitaan, mutta eikös sitä suomalaisilla ole? Heheh. ;)

Huomenna lähden uusien ystävien, Petran ja Ivan kanssa käymään Nijmegenissa. Käymme vähän kurkkaamassa, millainen kaupunki se on! Junamatka on noin tunnin mittainen, että kauheasti ei tarvitse matkustaa.. Tokikin, taitaa melkein joka paikkaan olla noin tunti junalla :D Tulossa varmasti mukava päivä :)

Seuraavaan kertaan..

-Oona