Ensinnäkin aluksi niinkuin sanoinkin, harjoittelun oli tarkoitus olla Apeldoornissa Randerode-nimisessä paikassa, mutta sitten tulikin tietoa, että yksikkö mihin meikäläinen menee, on siirretty vielä vähän kauemmas kuin Apeldoorn, sillä meinaavat rempata alkuperäisiä tiloja. Eli, nyt työskentelen Het Zonnehuis'ssa Beekbergenissä. Bussilla tänne olisi vähintään 1,5 matka, mutta luojan kiitos pääsen kulkemaan muiden työntekijöiden kanssa, jolloin aikaa kuluu noin 40 minuuttia. Kyllä noihin bussimatkoihin olisi hajonnut aika äkkiä.
Zonnehuis kuuluu Apeldoornin ja lähialueiden sairaanhoitopiiriin. En ole varma onko sairaanhoitopiiri oikea tapa suomentaa tämä, mutta lähimpänä kuitenkin. Het Zonnehuisissa työskentelen osastolla, nimeltä 't Loo, joka on osa Randerodea(paikka mihin minun piti mennä). 't Loo on kuntoutusyksikkö eli asiakkaat ovat suurin osa leikkauksesta kuntoutuvia ihmisiä.
Kolme päivää on nyt vietetty töissä. Aamuvuoro on klo 7-15:30, iltavuoro on 15:15-23. Ensimmäinen päivä oli yhtä hullunmyllyä. Yritin pysyä ohjaajani perässä ja ymmärtää jotain ja edes tervehtiä vanhuksia! :D
't Loo on vähän erilaisella tavalla toimiva yksikkö kuin yleensä. Suurin osa työntekijöistä on opiskelijoita ja kaikki oppivat yhdessä Couch:jen johdolla. Eli opiskelijat tekevät työt suurimmaksi osin, ja valmiit sairaanhoitajat pitävät huolta siitä ettei virheitä hirveästi tapahdu.
Ohjaajani on myös opiskelija ja varmaan on kyllä ihanin ihminen ikinä. Hän on todella ahkera ja innoissaan selittää minulle aina kaikkea. Parasta onkin, että hän on edes tukena, vaikken perässä koko ajan kulkisikaan. Hänen kanssaan on ollut mukava oppia paikan tapoja.
Toisena päivänä olimme keittiövuorossa, ja tämä meni jo vähän paremmin kuin ensimmäinen päivä. Osaan jo ruokasanastoa ja näin niin osasin kysellä hollanniksi mitä mummelit söisivät ja jos en ymmärtänyt, niin ohjaajani kysyi heiltä ja käänsi minulle. Ihana oli jo tehdä edes vähän jotain ja myös se, että huomaa että kielen opiskelusta on ollut jotain hyötyä.
Kyllä täytyy sanoa että on se syömiskulttuuri vaan niin erilaista kuin niissä työpaikoissa missä itse olen ollut. Meillä nyt mummeloille keitetään puurot aamulla ja siihen mitä lisukkeita nyt onkaan. Mutta, täällä syövät enimmäkseen leipää ja jos puuroa haluavat, puuro on maitopurkin tapaisessa purkissa ja se lämmitetään mikrossa. Siis yäk :D
Leivän päälle laitetaan sulatejuustoja, juustoja, kinkkuja, voita tai SUKLAATA. Hyi taas! :D Kaupasta saa valmiita pakkauksia suklaamuruja joita sitten ripotellaan leivälle. Jotenkin kun itse ajattelee terveellisyyttä sun muuta, niin kyllä jotenkin ei vaan käy järkeen miten tollasta on mahdollista edes syödä. Miksei se toki hyvää ole...
Lounas on ihan samanlaista kuin aamupalakin, eli leipää ja lisukkeet. Kunnon ruoka(mikä meillä syödään kahdesti päivässä) syödään vasta illalla lähempänä kuutta.
Paljon minulta ollaan kyselty koko ajan että miten menee nyt ja tarvitko apua ja mitä tykkäät paikasta. Aika ihanaa, ettei tarvitse olla yksin. Myös asiakkaat usein kyselevät miten menee ja yrittävät mahdollisuuksien mukaan puhua englantia minulle ja minä taas yritän puhua heille hollantia. Eli kyllä sitä pärjäillään, vaikka selkeä kielimuuri onkin.
Ensimmäinen iltavuoroni oli torstaina ja silloin sain jo taskuuni puhelimen ja juoksentelin ympäri osastoa ja tein sen mitä osasin. Ongelmahan ei ole se, ettenkö tehdä osaisi, mutta kun en välttämättä ymmärrä sitä mitä tehdä pitäisi. :D
Harjoittelu tässä jatkuu ja kirjoittelen siitä sitten taas myöhemmin. Vaihtoa on jäljellä enää alle viisi viikkoa. Mihinkähän tämä aikakin on mennyt yhtäkkiä?
Tot voelgende keer!
Oona
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti